lauantai 14. lokakuuta 2017

nälkä, tuo ikuinen seuralainen

Viides viikko jo takana, ja sen kyllä tuntee. Treeniohjelma vaihtui viikon alussa ja taas on saanut ihmetellä, miten monella eri tavalla treeneistä voi tehdäkään haastavia.. Uusia liikkeitäkin on tullut omaan liikepankkiin molemmista treeniohjelmista. Pistää miettimään, mitä kaikkea sitä osaakaan vuoden päästä! :D 

Jos alussa olinkin sitä mieltä, että ruokaa on yltäkylläisesti, niin kylläpä se nälkä alkaa sieltä pikku hiljaa hiipiä. Ruoan määrää on tasaisesti vähennetty ja eilen oli ensimmäistä kertaa sellainen olo, että kroppa on tyhjä - osuutensa toki saattoi olla silläkin, että olin tehnyt neljä treeniä putkeen. Olo oli tänä aamuna jo parempi, mutta ensimmäistä kertaa ilmassa on ollut jopa pientä ruoanhimoa. Mutta, jos aikoo kisalavoille nousta, se on vain siedettävä ja tällä ruokahalulla ruoanhimot ei ole mikään kovin yllätyksellinen asia. ;) Lähinnä on oltava vain luovempi sen suhteen, millä asioilla täyttää ruokatyhjiön. :D Viime dieetillä muistan juoneeni loputtoman paljon teetä (joka vain yleensä pahensi nälkää), makuvissyjä (kalorittomia, miten muutenkaan), katsoneeni Netflixiä, kuunnelleeni tuntitolkulla podcasteja (dieetillä tulee yleensä massiivinen perversio ruoka/lihavuus/laihdutusdokkareihin tai -podcasteihin) ja yksinkertaisesti syömällä kynsiä. Uskon ja toivon että ennen varsinaista kisarupeamaa noin 10 kilon pudotus riittää, ja sitten pysyttelisin hetken aikaa plusmiinusnolla-tasanteella. Varsinaiseen kisapainoon mulla lienee matkaa kokonaisuudessaan 15-17 kiloa ja mikäli oikein ymmärsin, myös valmentajan tavoite on se että varsinaisella kisadieetillä pudotettavia kiloja on vain muutamia.


Paino tippuu tasaisesti, lähes grammalleen saman verran viikosta toiseen. Tarkoittaen siis sitä, että kroppa toimii. Treenit myös kulkee ja painoja saa yleensä lisäillä lähes joka treenissä, ja treenipainot on pysyneet omallakin mittapuulla ihan hyvissä lukemissa. Kropan muotokin alkaa jo nyt muuttua, tosin yllätys yllätys alakerta on jälleen se joka kerää eniten muotoa. Viimeksi pari päivää sitten sain palautetta, että "sulla on aina ollut hyvät jalat, mutta nyt ne on kyllä selkeästi kasvaneet lisää". Lavalla sen sitten toki näkee, onko ne niin kummoiset, mutta tärkeintä on että sopusuhta ylä- ja alakropan kanssa pysyisi jonkinlaisena.

Treenit jatkuu, kiristely jatkuu ja homma rullaa niin kuin pitääkin. Mikäs tässä siis ollessa!

lauantai 30. syyskuuta 2017

12 months to go!

Neljäs viikko valmennuksessa pyörähtää käyntiin maanantaina. Tässä vaiheessa ei tietystikään voi kovin syväluotaavaa analyysiä vielä tehdä, mutta tähän mennessä olen ollut ihan valtavan kiitollinen ja yllättynyt yhteistyön helppoudesta! Valmentaja kuunteli alusta saakka toiveitani ja otti huomioon allergiani (tämän pitäisi kai olla itsestäänselvyys, mutta aiempien kokemusten pohjalta voin sanoa ettei ole..) ja mikä tärkeintä, treenit ovat sellaisia, että oikeasti saan tehdä töitä. Kalorit ovat tällä hetkellä noin plus-miinus-nolla, ja paino hilautuu hissuksiin alaspäin kuten kuuluu. Olossa ei kyllä huomaa että paino tippuisi - tekee tiukkaa saada kaikki ruoka päivän aikana alas ja kaiken kaikkiaan olo on valtavan tasainen. Pitää nyt nauttia tästä, koska ruokaa ei ainakaan tule missään vaiheessa lisää, ja viimeistään keväällä unelmoin näistä päivistä kun maha oli täynnä. :D


Treeneistä voin kertoa sen verran, että vaikka kuvittelin toleranssini olevan näillä vuosilla korkea ja osaan suunnitella hyvin häijyjä treenejä, mietin rehellisesti ensimmäistä jalkatreeniä tehdessäni että jätänkö leikin kesken. Jalat oli kosketusarat kolme seuraavaa päivää ja seuraavaa jalkatreeniäkin piti viivästyttää pari päivää, kun en ollut palautunut. Eipä nuo muutkaan treenit sen helpompia ole. Mutta homman nimihän on se, että tehdään mitä paperilla lukee ja odotellaan tuloksia. :)

Yllättäen suurinta vaivaa tuotti aluksi ruoka- ja treeniohjelmien kääntäminen. Ymmärrän ja puhun englantia hyvin, mutta esimerkiksi unssien vääntäminen grammoiksi ja kaikkien treeniliikkeiden suomentaminen vei melkoisesti aikaa. Valmentajani on amerikkalainen, ja ehkä suurin ero suomalaiseen tapaan toimia on ruokien punnitseminen kypsänä. Ihan käytännön syistä hyväksytin valmentajalla raakapainoiksi kääntämäni ruokavalion, koska ruokaostokset on huomattavasti helpompaa suunnitella kun lähtökohtana on raakapainot. Ylipäätään rapsuttelin pitkään päänahkaani ruokalusikallisten ja kuppien kohdalla - mietin useampaan kertaan, että miksi helvetissä jenkeillä on niin epäkäytännölliset mittayksiköt.. :D Totuttelemista on ollut myös jenkkiläiseen positiivisuuteen ja tsemppiin; toki sitä meissä suomalaisissakin on, mutta en ainakaan itse kykene ihan sellaiseen yltiöoptimismiin johon valmentajani. :D


Loppuvuotta kohti mentäessä alan lisäilemään treenikalenteriin enemmän venyttelyä ja liikkuvuusharjoituksia lähinnä vaparia silmälläpitäen. Vaparia niin ikään alan treenailemaan vuodenvaihteen tietämillä, saa nähdä montako kertaa haluan kietoa itseni narun jatkoksi.. Tammikuussa sitten onkin aika kaivella kuvettaa ja maksaa kisalisenssi, sekä tehdä ennakkovarausta kisabikineistä. Majoituksia alan varailla vasta kevään korvilla kun näkee selkeämmin, onko tästä ruhosta lavalle asti vai ei. Hyvin, hyvin surrealistiselta tuntuu nämä suunnitelmat, mutta vissiin tässä oikeasti ollaan unelmia toteuttamassa!

keskiviikko 6. syyskuuta 2017

jos sanani syön, mörökölli minut vieköön.. ja nyt mörökölli saa viedä

Tavattuani viikon verran joka päivä ihmisiä, joista jokainen oli flunssassa, ei varmaan voinut muuta olettaakaan kuin että minäkin sairastun.. Palasin töihin kipeänä ja lopputulema oli, että tänään piti kuumeen takia jäädä kotiin. Ainoa lohtu tässä on, että sairastuin kevyen viikon aikana, mutta kevyt viikko nyt sitten jatkuu vielä tälläkin viikolla kun ei tässä kunnossa juuri treenata. Kävin kyllä maanantaina tekemässä rinta-ojentaja-vatsajumpan, mutta ei se oloa ainakaan kohentanut.


Tuumasin taas kerran, että never say never. Vannoin ja lupasin, että ikinä enää en ota valmentajaa, mutta hupsistakeikkatirallaa löysin itseni tilanteesta, jossa kyselin valmennusmahdollisuuksia. Ja niinpä siinä sitten kävi, että loppuviikosta tai ensi viikon alusta meikäläinen aloittaa ihan uuden ihmisen opissa! Kyseisellä valmentajalla ei ole aiemmin ollut valmennettavia Suomesta, joten olen toki hieman jännän äärellä sen suhteen mitä tästä tulee. Mutta sanotaanko näin, että jos hänen tietotaidollaan meikäläisen hommat ei mene eteenpäin, niin ei sitten millään.


Samaan aikaan hieman kauhistuttaa, että nyt kisahommatkin on lyöty lukkoon - lavalle on asteltava himppusen reilun vuoden päästä. Vaikka olen tästä haaveillut yli kymmenen vuotta, mieli on toisaalta ihan paniikissa; mitä jos hommat meneekin puihin? Mitä jos epäonnistun ihan täysin? Mitä jos toteankin lavalla, että ei jumalauta, meikäläisen paikka olisi enemmänkin ollut bikini fitneksessä? Täytyy vain nyt luottaa siihen, että valmentajan ohjeita noudattamalla ja määrätietoisesti hommia paiskimalla lopputulos ei voi olla kuin hyvä.


Kirjoitan myöhemmin hieman enemmän valmentajasta ja kuka hän oikein on. :)

torstai 24. elokuuta 2017

reissua, reenejä ja runtua

Loma alkaa uhkaavasti lähetä loppuaan - vielä saan puolisentoista viikkoa tehdä mitä lystää, mutta sitten koittaa paluu arkeen. Lomamoodiin on päässyt kunnolla kiinni oikeastaan vasta nyt; esimerkiksi eilen pakkasin kamat ihan ex-tempore ja lähdin minireissulle pohjanmaalle. Maisemanvaihdos - edes reiluksi vuorokaudeksi - teki kyllä todella hyvää! ♥


Reenattuakin on tullut, mutta kroppa suorastaan kiljuu lepoa. Viimeiset pari treeniä on olleet ihan hirveää kuraa. Kyllähän itsestään saa pakon edessä piiskattua tehot irti, vaikka olo olisi mikä, mutta ei kyllä mitään ennätysjuhlia ole vietetty. Uupuneisuus on varmaan paras sana kuvaamaan treenejä. Villisti veikkaan, että en tule koskaan oppimaan riittävän tiheää keventelyä.. Huomenna ja sunnuntaina raahaan perseeni vielä salille, mutta sitten huilaan ihan täydellisen ansaitusti taas viikon ja käyn salilla vain venyttelemässä.


Kevyt viikko on mahdollisuus vetää hieman happea ja kerätä voimia syksyn ns. loppukiriin. Olen tähdännyt 450 kilon yhteistulokseen jo täksi syksyksi, mutta se on aika tiukassa. Satasen penkki toteutuu ihan varmasti (ellen mene itseäni vammauttamaan), maastavedossa myös teen 170-175 tuloksen (sitten olen jotakin tehnyt perustavanlaatuisesti väärin jos ei noita lukemia nouse) ja kyykyssä pitäisi 160-165 tulla ihan kohtuudella. Koska ihan silkalla "runtua perkele" -taktiikalla en enää noihin rautoihin yllä, muutamia juttuja on pakko muuttaa pääliikkeiden suhteen. Mihinkään prosenttihommiin en jaksa alkaa, mutta joudun hieman ennakoimaan toistomääriä ja lisäämään muutaman sarjan. Treenikiertoja tulee syksyn aikana neljä, joten osatavoitteetkin pilkon treenikiertojen mukaan. Penkissä välietapit olisivat 85-90-95-100. Maastavedossa vastaavasti 160-165-170-175, kyykyssä 150-155-160-165. Täysin lineaaristahan kehitys ei koskaan ole ja se on aina tiukasti mielessä, mutta tällaisella hahmotelmalla lähden syksyä ja talvea kohti etenemään. Loppuvuodesta tsekkaillaan hieman, että missä kunto menee ja riittäisikö lihojen määrä jo kisadieettiin. Jos lihatutka näyttää vielä punaista, niin sitten reenataan seuraavakin vuosi vähintän yhtä kovasti. :)

sunnuntai 20. elokuuta 2017

edelleen tiukasti lomalla

Lomamoodi on edelleen vahvasti päällä, puolessa välissä rötväilyä vasta mennään. Loma on kyllä ollut juuri sitä mitä sen pitääkin olla - ei mitään pakkoa minkään suhteen, pääasiassa joutenoloa ja mitä suuremmissa määrin sosialisoitumista. :) Olen lepäillyt, ulkoillut koirien kanssa, reenaillut ja käynyt ratsastamassa. Syksyä ajatellen positiivinen ongelma lienee, että mulla olisi liiankin kanssa kivaa tekemistä. Nyt esimerkiksi parin viikon päästä alkaisi aikuisten vakiotunti tallilla, jossa olen muutaman kerran käynyt ratsastelemassa ja puntaroin kovasti mennäkö vaiko eikö. Työt ja salijumpat (koirista nyt puhumattakaan) vie jo melkoisesti meikäläisen viikkotunteja, mutta toisaalta hevostelu on niin rakas juttu.. Ehkäpä aika näyttää tähänkin asiaan sen oikean ratkaisun. :)

Siskon häissä. :)

Kevyt viikko
on pakko pitää ihan näillä näppäimillä - en enää pysy edes kärryillä monesko kova viikko tässä on menossa. Kehossa alkaa tuntua siltä, että ehkä tsiljoonas. Salille on edelleen mukava mennä, mutta vähän on sellaista täi tervassa -meininkiä ilmassa kehonhuollosta riippumatta, joten ei auta kuin ripustaa taas hetkeksi salikengät naulaan ja antaa kunnolla löysää. Yritän vielä ensi viikon veivata täysillä ja sitten huilata viimeisen lomaviikon.

Kaikesta huolimatta treenit on olleet aika jees; esimerkiksi viime rintatreenissä tein penkkiä 82,5 kilolla vaikka en ollut oikein edellisestä jumpasta palautunut. Kyllä se satanen sieltä (piinaavan hitaasti) lähestyy. Kyykky on edelleen ollut telakalla - lähinnä kun ei ole ollut sellaista fiilistä - mutta joutaisi kai tuota jo seuraavassa treenissä tekemään. Sen sijaan tein viime jalkatreenissä taas ensimmäisenä liikkeenä hack-kyykkyä, nyt kaseja pohjista 210 kilolla (+ 40 kg kelkka). Suorin jaloin vetojakin tulee tehtyä nykyään jo ihan kohtalaisilla painoilla (teen aina käsipainoilla, sillä saa menemään paremmin perille), viimeksi 45 kilon kässäreillä. Ylipäätään voimatasot hilautuu hissuksiin ylöspäin kaiken kaikkiaan. Muutamana esimerkkinä; ylätaljassa jaksaa jo tehdä leveällä myötäotteella ihan nättejä sarjoja 70 kilolla ja yhden käden kulmasoutua 37,5 kilon käsipainoilla.


Hyvä tästä tulee. Parasta on nykyään se fiilis, ettei mulla ole kiirettä enää; ei kisaamisen eikä kehittymisen kanssa ylipäätään. Joitain vuosia sitten oli vielä ihan hirveä hätä ja hoppu, alituinen tunne siitä että on surkean pieni ja ihan paska; piti kehittyäkehittyäkehittyä ja nopeastinopeastinopeasti. Nyt on vain yksinkertaisesti hyvä olla. Oma koko, kehon malli, paino, suorituskyky; oon niihin tyytyväinen. Valmiiksi ei koskaan tule, eikä se ole oletuskaan, mutta sellainen tietty tekemisen rauha on saavutettu. Luotan omaan tapaani tehdä asioita, enkä ahdistu nähdessäni tai kuullessani toisenlaisista tavoista treenata. Joskus männävuosina hötkyilin joka helvetin treenityylin suuntaan, ja tulokset oli kyllä sitten sen mukaisia (= olemattomia). Olen kyllä nöyrä ja osaan ottaa ohjeita vastaan viisaammilta, mutta käytän tänä päivänä eri tavalla harkintaa siinä, miten sovellan ohjeita itseeni. 

Ehkä se kaikista tärkein tunne on kuitenkin, että teen tätä niin itselleni. Ihan sama, vaikka en koskaan pukisi kisabikineitä päälleni tai tallustelisi kertaakaan voimanostokisoihin. Siinä vaan on sitä jotain, kun pistää kuulokkeet korville, nykäisee salihousut korviin ja lähtee kokeilemaan paljonko tänään nousee (vai nouseeko mitään). :)



lauantai 12. elokuuta 2017

perustreenejä ja minimalismia

Viikon treenit alkaa taas olla taputeltuna, vielä huomenna olisi jumppailua luvassa. Pikku hiljaa alkaa olotila viitata siihen, että kevyttä viikkoa pukkaa; olo on normaalia väsyneempi ja elohiiret valtaa kroppaa. Siitä huolimatta jumppailut on menneet aika lailla putkeen; maanantaina tein etukyykkyä 80 kilolla (olkapäätreenin jälkeen..hirveän fiksu veto), keskiviikkona tein pidempää penkkisarjaa 75 kilolla ja eilen vedin maasta 150 kilolla. Maastaveto oli kyllä ihan umpisurkea älynväläys muutenkin; jalat oli edelleen aika huonossa jamassa jalkatreenin jäljiltä. Katsotaan kokeilenko sitä 160-165 ykköstä vielä ennen kevyttä viikkoa. :)

Lomasta on lusittu vasta yksi neljäsosa ja alun ihmettelyn jälkeen tartuin oikeastaan ainoaan hommaan, jonka olin tälle lomalle nimennyt: kaikkien kaappien läpikäyminen. Olen myynyt lähes koko omaisuuteni kahdesti elämäni aikana ja siirtynyt minimalistiseen elämäntapaan vuosien mittaan. Puolen vuoden-vuoden välein käyn aina kaikki tavarani läpi ja myyn tai vien roskiin kaiken turhan. Lopputulos on se, että esimerkiksi yhdessäkään asunnossani olevasta lipastosta ei ole tavaran tavaraa, vaatehuoneesta 2/3 on käyttämättä koska tavaraa ei vain ole ja ulkovarastossakaan ei ole muuta kuin talvirenkaat. Siitä huolimatta kokosin peräkontillisen myytävää (lähinnä vaatteita)! Nautin ihan valtavasti vähäisestä tavaramäärästä; asunto on helppo pitää siistinä ja oma mielikin on rauhallinen, kun jokainen tavara on hyödyllinen tai merkityksellinen.

..tästä toki seuraa nyt se, että hävitettyäni kaikki pieneksi jääneet/käyttämättömät/turhat vaatteet, olen koonnut Ebayssa ostoskoria. :D Kävin mm. Gazozinkin liikkeessä katselemassa, löytyisikö sieltä sopivia vaatteita, mutta jotenkin ei vain kolahtanut. Vaikka en mikään isokokoinen emäntä ole, olen ilmeisesti riittävän hankalan mallinen, ettei tavallisista vaatekaupoista enää löydä istuvia vaatteita; paidat joko kiristävät hartioista ja lepattavat löysänä vatsan kohdalta tai toisin päin. Samoin housuja on ihan mahdotonta ostaa normimyymälöistä - jos saankin reidet runnottua lahkeiden sisään, viimeistään perseestä ottaa kiinni. Siispä kannan rahani ulkomaille ja toivon, että postikusti tuo oikean kokoisia yllätyksiä. :D



sunnuntai 6. elokuuta 2017

sisäisen hevostytön vapautus

Lomalla viimeinkin!

Oli melkoista rutistusta viimeiset työpäivät - en voi kieltää, etteikö pieni hymynkare ollut suupielissä, kun liimasin työhuoneen oveen "lomalla 4.8.-3.9.". :D Ajattelin kuitenkin käydä parina päivänä loman aikana katsomassa jo vähän ennakkoon, minkälainen asiakaspapereiden pinkka on kohoamassa työpöydälle. Helpottaa huomattavasti lomaltapaluustressiä, kun on jo jonkinlainen käsitys siitä, mitä tulevana syksynä on edessä. Seuraava loma onkin sitten joulun alla, jolloin pidän puolitoista viikkoa huilia. :)


Lähdin heti viimeisen työpäivän jälkeen yhdeksi yöksi mökille ja perjantaina vietinkin melkein koko päivän edellisessä postauksessa mainitsemani uuden tutun kanssa. Eilen puolestaan heräsin poikkeuksellisesti herätyskelloon ja pakkasin puolentoista vuoden tauon jälkeen autooni ratsastuskamppeet! Olen ystävystynyt yhden työkaverini kanssa ja hän houkutteli minut tallilleen ratsastamaan. Sain ratsukseni aivan ihanan isokokoisen ponin, Zorron. Olin ennakkoon pyytänyt ns. varmaa ratsua, sillä olen muutaman kerran tipahtanut hevosen selästä melko pahasti ja jostain syystä ratsastanut aina enemmän tai vähemmän melkoisilla kaahareilla. Tunti oli todellista työskentelyä - vaikka lauantaipäivä oli melko viileä, hiki valui norona selkää pitkin. Jo tunnin jälkeen oli sellainen olo, että en kävele seuraavaan pariin päivään. :D Seuraava tunti onkin sitten 19.8.!

Zorro ja yli-iso ratsastaja. :D

Olen sisäisesti aina heppatyttö. Aloitin ratsastusharrastuksen jo kahdeksanvuotiaana, kävin vuosia ratsastustunneilla ja jossain vaiheessa siirryin myös lännenratsastukseen. Vuokrasin vuosien ajan aina puolen vuoden ajaksi kotipihallemme kaksi hevosta (lapsuudenkotini oli entinen maatila isoine peltoineen ja metsämaineen) joilla ratsastelin pitkin metsiköitä. Minulle kuitenkin kävi klassiset; korkeakouluopintojen ja töihin siirtymisen myötä ratsastus väheni ja väheni, loppuen lopulta kokonaan. Olen kuitenkin satunnaisesti käynyt yksityistunneilla ja pitänyt sitä kautta tatsia yllä. Hevoseton on huoleton, mutta siitä huolimatta olen melko varma, että joskus vielä omistan hevosen tai kaksi. Lännenratsastus sekä hevosmiestaito ovat sellaisia asioita, joihin haluaisin uppoutua. Hevosen kautta saatava yhteys omaan itseen ja luontoon ovat ihan huikeita juttuja. :)


Alla olevissa kuvissa on jo edesmennyt elämäni hevonen, ex-ravuri Peeri. Olisin kyseisen tamman halunnut ostaakin, mutta tuntemattomista syistä hevosen omistaja vei Peerin teuraaksi. Ikävä on kova, olkoonkin että mokoma tulisieluinen tyttö tiputti minut selästään viisi kertaa. ;)




Treenit on sujuneet edelleen. Neljä kovaa viikkoa alkaa olla täynnä, mutta jatkan vielä kovia treenejä ainakin jonkin tovin; olo ei ole sellainen, että tarvitsisi kevennellä. Jos jostain asiasta saisi ottaa hieman niskaperseotetta (kehonhuollon lisäksi..), se taitaa olla pohkeiden ja vatsojen treenaus. Teen ne tällä hetkellä kerran viikkoon, kun joutaisi tehdä kahdesti viikkoon. Vatsoja nyt kuta kuinkin jaksaa hinkata, mutta pohkeet.. Voiko vittumaisempaa lihasta ollakaan. :D Toki edistystä on pohjetreeneissä tullut siinä mielessä, että nyt treenaan ne aika lailla viikoittain - joskus taisi mennä puolikin vuotta, etten edes sylkäissyt pohjeliikkeisiin päin.


Ruokavaliota rukkailen myös uuteen uskoon, nykyinen setti alkaa tulla jo korvista ulos; syön aina kuusi päivää saman ruokavalion mukaan ja yksi päivä on ns. vapaapäivä. Pidän tässä loman aikana kokeilevaa keittiötä ja testailen, mitä uusia juttuja voisi ruokavalioon tuoda ja mitä ehkä tipauttaa pois. Energiamäärän pidän kuitenkin samassa, vajaassa 3000 kalorissa. Kauhunsekaisin tuntein kyllä siirryn syksyä kohti, ei tässä kauaa enää saa nauttia runsaista lihapadoista.. Kääk! Paino oli 81,1 pari päivää sitten ja kunto on omasta mielestä ihan ookoo - tästä kyllä kelpaa lähteä hyvillä mielin kiristelemään. :)