keskiviikko 6. syyskuuta 2017

jos sanani syön, mörökölli minut vieköön.. ja nyt mörökölli saa viedä

Tavattuani viikon verran joka päivä ihmisiä, joista jokainen oli flunssassa, ei varmaan voinut muuta olettaakaan kuin että minäkin sairastun.. Palasin töihin kipeänä ja lopputulema oli, että tänään piti kuumeen takia jäädä kotiin. Ainoa lohtu tässä on, että sairastuin kevyen viikon aikana, mutta kevyt viikko nyt sitten jatkuu vielä tälläkin viikolla kun ei tässä kunnossa juuri treenata. Kävin kyllä maanantaina tekemässä rinta-ojentaja-vatsajumpan, mutta ei se oloa ainakaan kohentanut.


Tuumasin taas kerran, että never say never. Vannoin ja lupasin, että ikinä enää en ota valmentajaa, mutta hupsistakeikkatirallaa löysin itseni tilanteesta, jossa kyselin valmennusmahdollisuuksia. Ja niinpä siinä sitten kävi, että loppuviikosta tai ensi viikon alusta meikäläinen aloittaa ihan uuden ihmisen opissa! Kyseisellä valmentajalla ei ole aiemmin ollut valmennettavia Suomesta, joten olen toki hieman jännän äärellä sen suhteen mitä tästä tulee. Mutta sanotaanko näin, että jos hänen tietotaidollaan meikäläisen hommat ei mene eteenpäin, niin ei sitten millään.


Samaan aikaan hieman kauhistuttaa, että nyt kisahommatkin on lyöty lukkoon - lavalle on asteltava himppusen reilun vuoden päästä. Vaikka olen tästä haaveillut yli kymmenen vuotta, mieli on toisaalta ihan paniikissa; mitä jos hommat meneekin puihin? Mitä jos epäonnistun ihan täysin? Mitä jos toteankin lavalla, että ei jumalauta, meikäläisen paikka olisi enemmänkin ollut bikini fitneksessä? Täytyy vain nyt luottaa siihen, että valmentajan ohjeita noudattamalla ja määrätietoisesti hommia paiskimalla lopputulos ei voi olla kuin hyvä.


Kirjoitan myöhemmin hieman enemmän valmentajasta ja kuka hän oikein on. :)

torstai 24. elokuuta 2017

reissua, reenejä ja runtua

Loma alkaa uhkaavasti lähetä loppuaan - vielä saan puolisentoista viikkoa tehdä mitä lystää, mutta sitten koittaa paluu arkeen. Lomamoodiin on päässyt kunnolla kiinni oikeastaan vasta nyt; esimerkiksi eilen pakkasin kamat ihan ex-tempore ja lähdin minireissulle pohjanmaalle. Maisemanvaihdos - edes reiluksi vuorokaudeksi - teki kyllä todella hyvää! ♥


Reenattuakin on tullut, mutta kroppa suorastaan kiljuu lepoa. Viimeiset pari treeniä on olleet ihan hirveää kuraa. Kyllähän itsestään saa pakon edessä piiskattua tehot irti, vaikka olo olisi mikä, mutta ei kyllä mitään ennätysjuhlia ole vietetty. Uupuneisuus on varmaan paras sana kuvaamaan treenejä. Villisti veikkaan, että en tule koskaan oppimaan riittävän tiheää keventelyä.. Huomenna ja sunnuntaina raahaan perseeni vielä salille, mutta sitten huilaan ihan täydellisen ansaitusti taas viikon ja käyn salilla vain venyttelemässä.


Kevyt viikko on mahdollisuus vetää hieman happea ja kerätä voimia syksyn ns. loppukiriin. Olen tähdännyt 450 kilon yhteistulokseen jo täksi syksyksi, mutta se on aika tiukassa. Satasen penkki toteutuu ihan varmasti (ellen mene itseäni vammauttamaan), maastavedossa myös teen 170-175 tuloksen (sitten olen jotakin tehnyt perustavanlaatuisesti väärin jos ei noita lukemia nouse) ja kyykyssä pitäisi 160-165 tulla ihan kohtuudella. Koska ihan silkalla "runtua perkele" -taktiikalla en enää noihin rautoihin yllä, muutamia juttuja on pakko muuttaa pääliikkeiden suhteen. Mihinkään prosenttihommiin en jaksa alkaa, mutta joudun hieman ennakoimaan toistomääriä ja lisäämään muutaman sarjan. Treenikiertoja tulee syksyn aikana neljä, joten osatavoitteetkin pilkon treenikiertojen mukaan. Penkissä välietapit olisivat 85-90-95-100. Maastavedossa vastaavasti 160-165-170-175, kyykyssä 150-155-160-165. Täysin lineaaristahan kehitys ei koskaan ole ja se on aina tiukasti mielessä, mutta tällaisella hahmotelmalla lähden syksyä ja talvea kohti etenemään. Loppuvuodesta tsekkaillaan hieman, että missä kunto menee ja riittäisikö lihojen määrä jo kisadieettiin. Jos lihatutka näyttää vielä punaista, niin sitten reenataan seuraavakin vuosi vähintän yhtä kovasti. :)

sunnuntai 20. elokuuta 2017

edelleen tiukasti lomalla

Lomamoodi on edelleen vahvasti päällä, puolessa välissä rötväilyä vasta mennään. Loma on kyllä ollut juuri sitä mitä sen pitääkin olla - ei mitään pakkoa minkään suhteen, pääasiassa joutenoloa ja mitä suuremmissa määrin sosialisoitumista. :) Olen lepäillyt, ulkoillut koirien kanssa, reenaillut ja käynyt ratsastamassa. Syksyä ajatellen positiivinen ongelma lienee, että mulla olisi liiankin kanssa kivaa tekemistä. Nyt esimerkiksi parin viikon päästä alkaisi aikuisten vakiotunti tallilla, jossa olen muutaman kerran käynyt ratsastelemassa ja puntaroin kovasti mennäkö vaiko eikö. Työt ja salijumpat (koirista nyt puhumattakaan) vie jo melkoisesti meikäläisen viikkotunteja, mutta toisaalta hevostelu on niin rakas juttu.. Ehkäpä aika näyttää tähänkin asiaan sen oikean ratkaisun. :)

Siskon häissä. :)

Kevyt viikko
on pakko pitää ihan näillä näppäimillä - en enää pysy edes kärryillä monesko kova viikko tässä on menossa. Kehossa alkaa tuntua siltä, että ehkä tsiljoonas. Salille on edelleen mukava mennä, mutta vähän on sellaista täi tervassa -meininkiä ilmassa kehonhuollosta riippumatta, joten ei auta kuin ripustaa taas hetkeksi salikengät naulaan ja antaa kunnolla löysää. Yritän vielä ensi viikon veivata täysillä ja sitten huilata viimeisen lomaviikon.

Kaikesta huolimatta treenit on olleet aika jees; esimerkiksi viime rintatreenissä tein penkkiä 82,5 kilolla vaikka en ollut oikein edellisestä jumpasta palautunut. Kyllä se satanen sieltä (piinaavan hitaasti) lähestyy. Kyykky on edelleen ollut telakalla - lähinnä kun ei ole ollut sellaista fiilistä - mutta joutaisi kai tuota jo seuraavassa treenissä tekemään. Sen sijaan tein viime jalkatreenissä taas ensimmäisenä liikkeenä hack-kyykkyä, nyt kaseja pohjista 210 kilolla (+ 40 kg kelkka). Suorin jaloin vetojakin tulee tehtyä nykyään jo ihan kohtalaisilla painoilla (teen aina käsipainoilla, sillä saa menemään paremmin perille), viimeksi 45 kilon kässäreillä. Ylipäätään voimatasot hilautuu hissuksiin ylöspäin kaiken kaikkiaan. Muutamana esimerkkinä; ylätaljassa jaksaa jo tehdä leveällä myötäotteella ihan nättejä sarjoja 70 kilolla ja yhden käden kulmasoutua 37,5 kilon käsipainoilla.


Hyvä tästä tulee. Parasta on nykyään se fiilis, ettei mulla ole kiirettä enää; ei kisaamisen eikä kehittymisen kanssa ylipäätään. Joitain vuosia sitten oli vielä ihan hirveä hätä ja hoppu, alituinen tunne siitä että on surkean pieni ja ihan paska; piti kehittyäkehittyäkehittyä ja nopeastinopeastinopeasti. Nyt on vain yksinkertaisesti hyvä olla. Oma koko, kehon malli, paino, suorituskyky; oon niihin tyytyväinen. Valmiiksi ei koskaan tule, eikä se ole oletuskaan, mutta sellainen tietty tekemisen rauha on saavutettu. Luotan omaan tapaani tehdä asioita, enkä ahdistu nähdessäni tai kuullessani toisenlaisista tavoista treenata. Joskus männävuosina hötkyilin joka helvetin treenityylin suuntaan, ja tulokset oli kyllä sitten sen mukaisia (= olemattomia). Olen kyllä nöyrä ja osaan ottaa ohjeita vastaan viisaammilta, mutta käytän tänä päivänä eri tavalla harkintaa siinä, miten sovellan ohjeita itseeni. 

Ehkä se kaikista tärkein tunne on kuitenkin, että teen tätä niin itselleni. Ihan sama, vaikka en koskaan pukisi kisabikineitä päälleni tai tallustelisi kertaakaan voimanostokisoihin. Siinä vaan on sitä jotain, kun pistää kuulokkeet korville, nykäisee salihousut korviin ja lähtee kokeilemaan paljonko tänään nousee (vai nouseeko mitään). :)



lauantai 12. elokuuta 2017

perustreenejä ja minimalismia

Viikon treenit alkaa taas olla taputeltuna, vielä huomenna olisi jumppailua luvassa. Pikku hiljaa alkaa olotila viitata siihen, että kevyttä viikkoa pukkaa; olo on normaalia väsyneempi ja elohiiret valtaa kroppaa. Siitä huolimatta jumppailut on menneet aika lailla putkeen; maanantaina tein etukyykkyä 80 kilolla (olkapäätreenin jälkeen..hirveän fiksu veto), keskiviikkona tein pidempää penkkisarjaa 75 kilolla ja eilen vedin maasta 150 kilolla. Maastaveto oli kyllä ihan umpisurkea älynväläys muutenkin; jalat oli edelleen aika huonossa jamassa jalkatreenin jäljiltä. Katsotaan kokeilenko sitä 160-165 ykköstä vielä ennen kevyttä viikkoa. :)

Lomasta on lusittu vasta yksi neljäsosa ja alun ihmettelyn jälkeen tartuin oikeastaan ainoaan hommaan, jonka olin tälle lomalle nimennyt: kaikkien kaappien läpikäyminen. Olen myynyt lähes koko omaisuuteni kahdesti elämäni aikana ja siirtynyt minimalistiseen elämäntapaan vuosien mittaan. Puolen vuoden-vuoden välein käyn aina kaikki tavarani läpi ja myyn tai vien roskiin kaiken turhan. Lopputulos on se, että esimerkiksi yhdessäkään asunnossani olevasta lipastosta ei ole tavaran tavaraa, vaatehuoneesta 2/3 on käyttämättä koska tavaraa ei vain ole ja ulkovarastossakaan ei ole muuta kuin talvirenkaat. Siitä huolimatta kokosin peräkontillisen myytävää (lähinnä vaatteita)! Nautin ihan valtavasti vähäisestä tavaramäärästä; asunto on helppo pitää siistinä ja oma mielikin on rauhallinen, kun jokainen tavara on hyödyllinen tai merkityksellinen.

..tästä toki seuraa nyt se, että hävitettyäni kaikki pieneksi jääneet/käyttämättömät/turhat vaatteet, olen koonnut Ebayssa ostoskoria. :D Kävin mm. Gazozinkin liikkeessä katselemassa, löytyisikö sieltä sopivia vaatteita, mutta jotenkin ei vain kolahtanut. Vaikka en mikään isokokoinen emäntä ole, olen ilmeisesti riittävän hankalan mallinen, ettei tavallisista vaatekaupoista enää löydä istuvia vaatteita; paidat joko kiristävät hartioista ja lepattavat löysänä vatsan kohdalta tai toisin päin. Samoin housuja on ihan mahdotonta ostaa normimyymälöistä - jos saankin reidet runnottua lahkeiden sisään, viimeistään perseestä ottaa kiinni. Siispä kannan rahani ulkomaille ja toivon, että postikusti tuo oikean kokoisia yllätyksiä. :D



sunnuntai 6. elokuuta 2017

sisäisen hevostytön vapautus

Lomalla viimeinkin!

Oli melkoista rutistusta viimeiset työpäivät - en voi kieltää, etteikö pieni hymynkare ollut suupielissä, kun liimasin työhuoneen oveen "lomalla 4.8.-3.9.". :D Ajattelin kuitenkin käydä parina päivänä loman aikana katsomassa jo vähän ennakkoon, minkälainen asiakaspapereiden pinkka on kohoamassa työpöydälle. Helpottaa huomattavasti lomaltapaluustressiä, kun on jo jonkinlainen käsitys siitä, mitä tulevana syksynä on edessä. Seuraava loma onkin sitten joulun alla, jolloin pidän puolitoista viikkoa huilia. :)


Lähdin heti viimeisen työpäivän jälkeen yhdeksi yöksi mökille ja perjantaina vietinkin melkein koko päivän edellisessä postauksessa mainitsemani uuden tutun kanssa. Eilen puolestaan heräsin poikkeuksellisesti herätyskelloon ja pakkasin puolentoista vuoden tauon jälkeen autooni ratsastuskamppeet! Olen ystävystynyt yhden työkaverini kanssa ja hän houkutteli minut tallilleen ratsastamaan. Sain ratsukseni aivan ihanan isokokoisen ponin, Zorron. Olin ennakkoon pyytänyt ns. varmaa ratsua, sillä olen muutaman kerran tipahtanut hevosen selästä melko pahasti ja jostain syystä ratsastanut aina enemmän tai vähemmän melkoisilla kaahareilla. Tunti oli todellista työskentelyä - vaikka lauantaipäivä oli melko viileä, hiki valui norona selkää pitkin. Jo tunnin jälkeen oli sellainen olo, että en kävele seuraavaan pariin päivään. :D Seuraava tunti onkin sitten 19.8.!

Zorro ja yli-iso ratsastaja. :D

Olen sisäisesti aina heppatyttö. Aloitin ratsastusharrastuksen jo kahdeksanvuotiaana, kävin vuosia ratsastustunneilla ja jossain vaiheessa siirryin myös lännenratsastukseen. Vuokrasin vuosien ajan aina puolen vuoden ajaksi kotipihallemme kaksi hevosta (lapsuudenkotini oli entinen maatila isoine peltoineen ja metsämaineen) joilla ratsastelin pitkin metsiköitä. Minulle kuitenkin kävi klassiset; korkeakouluopintojen ja töihin siirtymisen myötä ratsastus väheni ja väheni, loppuen lopulta kokonaan. Olen kuitenkin satunnaisesti käynyt yksityistunneilla ja pitänyt sitä kautta tatsia yllä. Hevoseton on huoleton, mutta siitä huolimatta olen melko varma, että joskus vielä omistan hevosen tai kaksi. Lännenratsastus sekä hevosmiestaito ovat sellaisia asioita, joihin haluaisin uppoutua. Hevosen kautta saatava yhteys omaan itseen ja luontoon ovat ihan huikeita juttuja. :)


Alla olevissa kuvissa on jo edesmennyt elämäni hevonen, ex-ravuri Peeri. Olisin kyseisen tamman halunnut ostaakin, mutta tuntemattomista syistä hevosen omistaja vei Peerin teuraaksi. Ikävä on kova, olkoonkin että mokoma tulisieluinen tyttö tiputti minut selästään viisi kertaa. ;)




Treenit on sujuneet edelleen. Neljä kovaa viikkoa alkaa olla täynnä, mutta jatkan vielä kovia treenejä ainakin jonkin tovin; olo ei ole sellainen, että tarvitsisi kevennellä. Jos jostain asiasta saisi ottaa hieman niskaperseotetta (kehonhuollon lisäksi..), se taitaa olla pohkeiden ja vatsojen treenaus. Teen ne tällä hetkellä kerran viikkoon, kun joutaisi tehdä kahdesti viikkoon. Vatsoja nyt kuta kuinkin jaksaa hinkata, mutta pohkeet.. Voiko vittumaisempaa lihasta ollakaan. :D Toki edistystä on pohjetreeneissä tullut siinä mielessä, että nyt treenaan ne aika lailla viikoittain - joskus taisi mennä puolikin vuotta, etten edes sylkäissyt pohjeliikkeisiin päin.


Ruokavaliota rukkailen myös uuteen uskoon, nykyinen setti alkaa tulla jo korvista ulos; syön aina kuusi päivää saman ruokavalion mukaan ja yksi päivä on ns. vapaapäivä. Pidän tässä loman aikana kokeilevaa keittiötä ja testailen, mitä uusia juttuja voisi ruokavalioon tuoda ja mitä ehkä tipauttaa pois. Energiamäärän pidän kuitenkin samassa, vajaassa 3000 kalorissa. Kauhunsekaisin tuntein kyllä siirryn syksyä kohti, ei tässä kauaa enää saa nauttia runsaista lihapadoista.. Kääk! Paino oli 81,1 pari päivää sitten ja kunto on omasta mielestä ihan ookoo - tästä kyllä kelpaa lähteä hyvillä mielin kiristelemään. :)

lauantai 29. heinäkuuta 2017

loma lähenee, tahti kovenee

Normaalisti se vissiin menee niin, että energiatasojen pitäisi laskea lomaa kohti mentäessä, mutta mun kohdalla on kyllä käynyt päin vastoin.. Tahti kovenee ja mulla riittäisi energiaa vaikka mihin. :D Tälle viikkoa tulee kuusi treeniä - aloittelen ensi viikon treenikiertoa jo huomenna. Esimerkiksi eilen olin vielä iltayhdentoista aikaan salilla ja seuraavan kerran siitä 12 tuntia eteenpäin. Minkäs teet kun on motivaatiota ja virtaa!

Mavelämmittelyä viime talvelta. :)

Jumppailut on edelleen menneet tosi hyvin. Tämän viikon parasta antia oli kyllä taas kerran rintatreeni; tein penkkiä 10 x 75 kg mikä sinänsä peittoaa edellisviikon 5 x 80. Ensi viikolla pistän tankoon joko 85 tai sitten teen kympin tuolla kasikympillä. Jotenkin ihan älytöntä että vielä vuosi sitten hinkkasin tuota kymppiä 60 kilolla ja nyt painoja on jo 20 kiloa lisää. Ei kai tässä kohta millekään kisadieetille edes raski alkaa, kun treenipainot senkun nousee!


Tutustuin tällä viikolla salilla yhteen tosi mukavaan ikäiseeni naiseen. Oon aikaisemminkin pistänyt hänet salilla merkille, harva treenaa niin kovasti ja kaupan päälle vielä mallikas kroppa. Kävikin ilmi, että hän(kin) on menossa kisalavoille syksyllä -18 ja ylipäätään ajatusmaailmamme treenailusta natsasivat kyllä todella hyvin yksiin. Sovittiinkin jo yhteiskahvitteluja ja yhteistreenejä heti meikäläisen loman alkuun. :) On tämä maailma hassu paikka, sielunsisaruksia voi löytää mistä vain!

lauantai 22. heinäkuuta 2017

melko raskas penaali

Loman alkuun on enää 12 kokonaista päivää (ja vain 9 työpäivää) - oon ihan mielissäni! Rakastan työtäni valtavan paljon, mutta kuten loppuunkulutettu sanonta kuuluu, ei ne työt tekemällä lopu.. Yhteen hetkeen mietin jo, että en pitäisi lomaa, mutta laki vissiin kieltää sen. :D Eli kohta sitä sitten köllötellään oloneuvoksena reilut neljä viikkoa. Suunnitelmissa on ainakin visiittiä etelämpään Suomeen, reenailua sekä kirjan kirjoittamista. :) Ja koska joka lomalla täytyy olla jotakin mistä stressaa, niin lisäsin lomalistalleni myös vaatekaappien läpikäymisen. Ihan sillä tekosyyllä, että voisin lomalla shoppailla uutta kaapintäytettä. :D


Reeneistä ei taaskaan ole mitään valittamista. Treenijako tosin pyörähti tällä viikolla ylösalaisin; tiistaina piti aloittaa jalkatreenillä, mutta olin kaverilla sen verran myöhään, ettei parin tunnin mittaista jalkajumppaa ollut järkeä aloitella puoli yhdeksän aikaan illalla. Niinpä teinkin sitten rintatreenin, ja enpä olisi heti arvannut miten hyvä siitä tuleekaan! Kauaa en näköjään malttanut isoja liikkeitä pitää tauolla, kun kokeilin taas penkkipenaalia.. :D Veivasin 5 x 80 kg melko kevyesti ja siihen vielä päälle 10 x 70 kg. Olin ja oon edelleen niin mielissäni - penkkiykkönen huitelee nyt siis jo lähellä 90 kiloa!! Kai tässä saa jo alkaa haaveilemaan siitä satasen punnertamisesta ihan tosissaan! :D Pitäisi vain alkaa pyytää varmistajia penkkiin (varmistinraudoista en tykkää), mutta tuntuu aina yhtä hankalalta vaivata muita reenaajia. Ja toki tangon saa helpommin ylös, kun on pieni kuolemanpelko takaraivossa. :D


Loppuviikon treenit on menneet hyvin nekin, selälle tein pitkälti leventäviä liikkeitä ja olkapäille sekä käsille eilen volyymipainotteista jumppaa. Huomenna olisi se kauhujen jalkatreeni, jota en ole vielä edes suunnitellut.. Kyykkyä se tulee pitämään sisällään, mutta missä muodossa, en vielä oo ihan varma.

Treenailen vielä pari-kolme viikkoa kovaa ja sitten olisi taas kevennyksen paikka. Loma voisi olla hyvää aikaa ottaa niskaperseote siitä helvetin kehonhuollosta, jota edelleen välttelen varsin lahjakkaasti. En tajua tätä logiikkaa, että itsensä saa kyllä piiskattua salilla vaikka miten loppuun, mutta matolla makaaminen ja hengitteleminen on muka sitten niin vastenmielistä..

Vuoden 2014 heinäkuun look. :D