lauantai 14. lokakuuta 2017

nälkä, tuo ikuinen seuralainen

Viides viikko jo takana, ja sen kyllä tuntee. Treeniohjelma vaihtui viikon alussa ja taas on saanut ihmetellä, miten monella eri tavalla treeneistä voi tehdäkään haastavia.. Uusia liikkeitäkin on tullut omaan liikepankkiin molemmista treeniohjelmista. Pistää miettimään, mitä kaikkea sitä osaakaan vuoden päästä! :D 

Jos alussa olinkin sitä mieltä, että ruokaa on yltäkylläisesti, niin kylläpä se nälkä alkaa sieltä pikku hiljaa hiipiä. Ruoan määrää on tasaisesti vähennetty ja eilen oli ensimmäistä kertaa sellainen olo, että kroppa on tyhjä - osuutensa toki saattoi olla silläkin, että olin tehnyt neljä treeniä putkeen. Olo oli tänä aamuna jo parempi, mutta ensimmäistä kertaa ilmassa on ollut jopa pientä ruoanhimoa. Mutta, jos aikoo kisalavoille nousta, se on vain siedettävä ja tällä ruokahalulla ruoanhimot ei ole mikään kovin yllätyksellinen asia. ;) Lähinnä on oltava vain luovempi sen suhteen, millä asioilla täyttää ruokatyhjiön. :D Viime dieetillä muistan juoneeni loputtoman paljon teetä (joka vain yleensä pahensi nälkää), makuvissyjä (kalorittomia, miten muutenkaan), katsoneeni Netflixiä, kuunnelleeni tuntitolkulla podcasteja (dieetillä tulee yleensä massiivinen perversio ruoka/lihavuus/laihdutusdokkareihin tai -podcasteihin) ja yksinkertaisesti syömällä kynsiä. Uskon ja toivon että ennen varsinaista kisarupeamaa noin 10 kilon pudotus riittää, ja sitten pysyttelisin hetken aikaa plusmiinusnolla-tasanteella. Varsinaiseen kisapainoon mulla lienee matkaa kokonaisuudessaan 15-17 kiloa ja mikäli oikein ymmärsin, myös valmentajan tavoite on se että varsinaisella kisadieetillä pudotettavia kiloja on vain muutamia.


Paino tippuu tasaisesti, lähes grammalleen saman verran viikosta toiseen. Tarkoittaen siis sitä, että kroppa toimii. Treenit myös kulkee ja painoja saa yleensä lisäillä lähes joka treenissä, ja treenipainot on pysyneet omallakin mittapuulla ihan hyvissä lukemissa. Kropan muotokin alkaa jo nyt muuttua, tosin yllätys yllätys alakerta on jälleen se joka kerää eniten muotoa. Viimeksi pari päivää sitten sain palautetta, että "sulla on aina ollut hyvät jalat, mutta nyt ne on kyllä selkeästi kasvaneet lisää". Lavalla sen sitten toki näkee, onko ne niin kummoiset, mutta tärkeintä on että sopusuhta ylä- ja alakropan kanssa pysyisi jonkinlaisena.

Treenit jatkuu, kiristely jatkuu ja homma rullaa niin kuin pitääkin. Mikäs tässä siis ollessa!

lauantai 30. syyskuuta 2017

12 months to go!

Neljäs viikko valmennuksessa pyörähtää käyntiin maanantaina. Tässä vaiheessa ei tietystikään voi kovin syväluotaavaa analyysiä vielä tehdä, mutta tähän mennessä olen ollut ihan valtavan kiitollinen ja yllättynyt yhteistyön helppoudesta! Valmentaja kuunteli alusta saakka toiveitani ja otti huomioon allergiani (tämän pitäisi kai olla itsestäänselvyys, mutta aiempien kokemusten pohjalta voin sanoa ettei ole..) ja mikä tärkeintä, treenit ovat sellaisia, että oikeasti saan tehdä töitä. Kalorit ovat tällä hetkellä noin plus-miinus-nolla, ja paino hilautuu hissuksiin alaspäin kuten kuuluu. Olossa ei kyllä huomaa että paino tippuisi - tekee tiukkaa saada kaikki ruoka päivän aikana alas ja kaiken kaikkiaan olo on valtavan tasainen. Pitää nyt nauttia tästä, koska ruokaa ei ainakaan tule missään vaiheessa lisää, ja viimeistään keväällä unelmoin näistä päivistä kun maha oli täynnä. :D


Treeneistä voin kertoa sen verran, että vaikka kuvittelin toleranssini olevan näillä vuosilla korkea ja osaan suunnitella hyvin häijyjä treenejä, mietin rehellisesti ensimmäistä jalkatreeniä tehdessäni että jätänkö leikin kesken. Jalat oli kosketusarat kolme seuraavaa päivää ja seuraavaa jalkatreeniäkin piti viivästyttää pari päivää, kun en ollut palautunut. Eipä nuo muutkaan treenit sen helpompia ole. Mutta homman nimihän on se, että tehdään mitä paperilla lukee ja odotellaan tuloksia. :)

Yllättäen suurinta vaivaa tuotti aluksi ruoka- ja treeniohjelmien kääntäminen. Ymmärrän ja puhun englantia hyvin, mutta esimerkiksi unssien vääntäminen grammoiksi ja kaikkien treeniliikkeiden suomentaminen vei melkoisesti aikaa. Valmentajani on amerikkalainen, ja ehkä suurin ero suomalaiseen tapaan toimia on ruokien punnitseminen kypsänä. Ihan käytännön syistä hyväksytin valmentajalla raakapainoiksi kääntämäni ruokavalion, koska ruokaostokset on huomattavasti helpompaa suunnitella kun lähtökohtana on raakapainot. Ylipäätään rapsuttelin pitkään päänahkaani ruokalusikallisten ja kuppien kohdalla - mietin useampaan kertaan, että miksi helvetissä jenkeillä on niin epäkäytännölliset mittayksiköt.. :D Totuttelemista on ollut myös jenkkiläiseen positiivisuuteen ja tsemppiin; toki sitä meissä suomalaisissakin on, mutta en ainakaan itse kykene ihan sellaiseen yltiöoptimismiin johon valmentajani. :D


Loppuvuotta kohti mentäessä alan lisäilemään treenikalenteriin enemmän venyttelyä ja liikkuvuusharjoituksia lähinnä vaparia silmälläpitäen. Vaparia niin ikään alan treenailemaan vuodenvaihteen tietämillä, saa nähdä montako kertaa haluan kietoa itseni narun jatkoksi.. Tammikuussa sitten onkin aika kaivella kuvettaa ja maksaa kisalisenssi, sekä tehdä ennakkovarausta kisabikineistä. Majoituksia alan varailla vasta kevään korvilla kun näkee selkeämmin, onko tästä ruhosta lavalle asti vai ei. Hyvin, hyvin surrealistiselta tuntuu nämä suunnitelmat, mutta vissiin tässä oikeasti ollaan unelmia toteuttamassa!

keskiviikko 6. syyskuuta 2017

jos sanani syön, mörökölli minut vieköön.. ja nyt mörökölli saa viedä

Tavattuani viikon verran joka päivä ihmisiä, joista jokainen oli flunssassa, ei varmaan voinut muuta olettaakaan kuin että minäkin sairastun.. Palasin töihin kipeänä ja lopputulema oli, että tänään piti kuumeen takia jäädä kotiin. Ainoa lohtu tässä on, että sairastuin kevyen viikon aikana, mutta kevyt viikko nyt sitten jatkuu vielä tälläkin viikolla kun ei tässä kunnossa juuri treenata. Kävin kyllä maanantaina tekemässä rinta-ojentaja-vatsajumpan, mutta ei se oloa ainakaan kohentanut.


Tuumasin taas kerran, että never say never. Vannoin ja lupasin, että ikinä enää en ota valmentajaa, mutta hupsistakeikkatirallaa löysin itseni tilanteesta, jossa kyselin valmennusmahdollisuuksia. Ja niinpä siinä sitten kävi, että loppuviikosta tai ensi viikon alusta meikäläinen aloittaa ihan uuden ihmisen opissa! Kyseisellä valmentajalla ei ole aiemmin ollut valmennettavia Suomesta, joten olen toki hieman jännän äärellä sen suhteen mitä tästä tulee. Mutta sanotaanko näin, että jos hänen tietotaidollaan meikäläisen hommat ei mene eteenpäin, niin ei sitten millään.


Samaan aikaan hieman kauhistuttaa, että nyt kisahommatkin on lyöty lukkoon - lavalle on asteltava himppusen reilun vuoden päästä. Vaikka olen tästä haaveillut yli kymmenen vuotta, mieli on toisaalta ihan paniikissa; mitä jos hommat meneekin puihin? Mitä jos epäonnistun ihan täysin? Mitä jos toteankin lavalla, että ei jumalauta, meikäläisen paikka olisi enemmänkin ollut bikini fitneksessä? Täytyy vain nyt luottaa siihen, että valmentajan ohjeita noudattamalla ja määrätietoisesti hommia paiskimalla lopputulos ei voi olla kuin hyvä.


Kirjoitan myöhemmin hieman enemmän valmentajasta ja kuka hän oikein on. :)

torstai 24. elokuuta 2017

reissua, reenejä ja runtua

Loma alkaa uhkaavasti lähetä loppuaan - vielä saan puolisentoista viikkoa tehdä mitä lystää, mutta sitten koittaa paluu arkeen. Lomamoodiin on päässyt kunnolla kiinni oikeastaan vasta nyt; esimerkiksi eilen pakkasin kamat ihan ex-tempore ja lähdin minireissulle pohjanmaalle. Maisemanvaihdos - edes reiluksi vuorokaudeksi - teki kyllä todella hyvää! ♥


Reenattuakin on tullut, mutta kroppa suorastaan kiljuu lepoa. Viimeiset pari treeniä on olleet ihan hirveää kuraa. Kyllähän itsestään saa pakon edessä piiskattua tehot irti, vaikka olo olisi mikä, mutta ei kyllä mitään ennätysjuhlia ole vietetty. Uupuneisuus on varmaan paras sana kuvaamaan treenejä. Villisti veikkaan, että en tule koskaan oppimaan riittävän tiheää keventelyä.. Huomenna ja sunnuntaina raahaan perseeni vielä salille, mutta sitten huilaan ihan täydellisen ansaitusti taas viikon ja käyn salilla vain venyttelemässä.


Kevyt viikko on mahdollisuus vetää hieman happea ja kerätä voimia syksyn ns. loppukiriin. Olen tähdännyt 450 kilon yhteistulokseen jo täksi syksyksi, mutta se on aika tiukassa. Satasen penkki toteutuu ihan varmasti (ellen mene itseäni vammauttamaan), maastavedossa myös teen 170-175 tuloksen (sitten olen jotakin tehnyt perustavanlaatuisesti väärin jos ei noita lukemia nouse) ja kyykyssä pitäisi 160-165 tulla ihan kohtuudella. Koska ihan silkalla "runtua perkele" -taktiikalla en enää noihin rautoihin yllä, muutamia juttuja on pakko muuttaa pääliikkeiden suhteen. Mihinkään prosenttihommiin en jaksa alkaa, mutta joudun hieman ennakoimaan toistomääriä ja lisäämään muutaman sarjan. Treenikiertoja tulee syksyn aikana neljä, joten osatavoitteetkin pilkon treenikiertojen mukaan. Penkissä välietapit olisivat 85-90-95-100. Maastavedossa vastaavasti 160-165-170-175, kyykyssä 150-155-160-165. Täysin lineaaristahan kehitys ei koskaan ole ja se on aina tiukasti mielessä, mutta tällaisella hahmotelmalla lähden syksyä ja talvea kohti etenemään. Loppuvuodesta tsekkaillaan hieman, että missä kunto menee ja riittäisikö lihojen määrä jo kisadieettiin. Jos lihatutka näyttää vielä punaista, niin sitten reenataan seuraavakin vuosi vähintän yhtä kovasti. :)

sunnuntai 20. elokuuta 2017

edelleen tiukasti lomalla

Lomamoodi on edelleen vahvasti päällä, puolessa välissä rötväilyä vasta mennään. Loma on kyllä ollut juuri sitä mitä sen pitääkin olla - ei mitään pakkoa minkään suhteen, pääasiassa joutenoloa ja mitä suuremmissa määrin sosialisoitumista. :) Olen lepäillyt, ulkoillut koirien kanssa, reenaillut ja käynyt ratsastamassa. Syksyä ajatellen positiivinen ongelma lienee, että mulla olisi liiankin kanssa kivaa tekemistä. Nyt esimerkiksi parin viikon päästä alkaisi aikuisten vakiotunti tallilla, jossa olen muutaman kerran käynyt ratsastelemassa ja puntaroin kovasti mennäkö vaiko eikö. Työt ja salijumpat (koirista nyt puhumattakaan) vie jo melkoisesti meikäläisen viikkotunteja, mutta toisaalta hevostelu on niin rakas juttu.. Ehkäpä aika näyttää tähänkin asiaan sen oikean ratkaisun. :)

Siskon häissä. :)

Kevyt viikko
on pakko pitää ihan näillä näppäimillä - en enää pysy edes kärryillä monesko kova viikko tässä on menossa. Kehossa alkaa tuntua siltä, että ehkä tsiljoonas. Salille on edelleen mukava mennä, mutta vähän on sellaista täi tervassa -meininkiä ilmassa kehonhuollosta riippumatta, joten ei auta kuin ripustaa taas hetkeksi salikengät naulaan ja antaa kunnolla löysää. Yritän vielä ensi viikon veivata täysillä ja sitten huilata viimeisen lomaviikon.

Kaikesta huolimatta treenit on olleet aika jees; esimerkiksi viime rintatreenissä tein penkkiä 82,5 kilolla vaikka en ollut oikein edellisestä jumpasta palautunut. Kyllä se satanen sieltä (piinaavan hitaasti) lähestyy. Kyykky on edelleen ollut telakalla - lähinnä kun ei ole ollut sellaista fiilistä - mutta joutaisi kai tuota jo seuraavassa treenissä tekemään. Sen sijaan tein viime jalkatreenissä taas ensimmäisenä liikkeenä hack-kyykkyä, nyt kaseja pohjista 210 kilolla (+ 40 kg kelkka). Suorin jaloin vetojakin tulee tehtyä nykyään jo ihan kohtalaisilla painoilla (teen aina käsipainoilla, sillä saa menemään paremmin perille), viimeksi 45 kilon kässäreillä. Ylipäätään voimatasot hilautuu hissuksiin ylöspäin kaiken kaikkiaan. Muutamana esimerkkinä; ylätaljassa jaksaa jo tehdä leveällä myötäotteella ihan nättejä sarjoja 70 kilolla ja yhden käden kulmasoutua 37,5 kilon käsipainoilla.


Hyvä tästä tulee. Parasta on nykyään se fiilis, ettei mulla ole kiirettä enää; ei kisaamisen eikä kehittymisen kanssa ylipäätään. Joitain vuosia sitten oli vielä ihan hirveä hätä ja hoppu, alituinen tunne siitä että on surkean pieni ja ihan paska; piti kehittyäkehittyäkehittyä ja nopeastinopeastinopeasti. Nyt on vain yksinkertaisesti hyvä olla. Oma koko, kehon malli, paino, suorituskyky; oon niihin tyytyväinen. Valmiiksi ei koskaan tule, eikä se ole oletuskaan, mutta sellainen tietty tekemisen rauha on saavutettu. Luotan omaan tapaani tehdä asioita, enkä ahdistu nähdessäni tai kuullessani toisenlaisista tavoista treenata. Joskus männävuosina hötkyilin joka helvetin treenityylin suuntaan, ja tulokset oli kyllä sitten sen mukaisia (= olemattomia). Olen kyllä nöyrä ja osaan ottaa ohjeita vastaan viisaammilta, mutta käytän tänä päivänä eri tavalla harkintaa siinä, miten sovellan ohjeita itseeni. 

Ehkä se kaikista tärkein tunne on kuitenkin, että teen tätä niin itselleni. Ihan sama, vaikka en koskaan pukisi kisabikineitä päälleni tai tallustelisi kertaakaan voimanostokisoihin. Siinä vaan on sitä jotain, kun pistää kuulokkeet korville, nykäisee salihousut korviin ja lähtee kokeilemaan paljonko tänään nousee (vai nouseeko mitään). :)



lauantai 12. elokuuta 2017

perustreenejä ja minimalismia

Viikon treenit alkaa taas olla taputeltuna, vielä huomenna olisi jumppailua luvassa. Pikku hiljaa alkaa olotila viitata siihen, että kevyttä viikkoa pukkaa; olo on normaalia väsyneempi ja elohiiret valtaa kroppaa. Siitä huolimatta jumppailut on menneet aika lailla putkeen; maanantaina tein etukyykkyä 80 kilolla (olkapäätreenin jälkeen..hirveän fiksu veto), keskiviikkona tein pidempää penkkisarjaa 75 kilolla ja eilen vedin maasta 150 kilolla. Maastaveto oli kyllä ihan umpisurkea älynväläys muutenkin; jalat oli edelleen aika huonossa jamassa jalkatreenin jäljiltä. Katsotaan kokeilenko sitä 160-165 ykköstä vielä ennen kevyttä viikkoa. :)

Lomasta on lusittu vasta yksi neljäsosa ja alun ihmettelyn jälkeen tartuin oikeastaan ainoaan hommaan, jonka olin tälle lomalle nimennyt: kaikkien kaappien läpikäyminen. Olen myynyt lähes koko omaisuuteni kahdesti elämäni aikana ja siirtynyt minimalistiseen elämäntapaan vuosien mittaan. Puolen vuoden-vuoden välein käyn aina kaikki tavarani läpi ja myyn tai vien roskiin kaiken turhan. Lopputulos on se, että esimerkiksi yhdessäkään asunnossani olevasta lipastosta ei ole tavaran tavaraa, vaatehuoneesta 2/3 on käyttämättä koska tavaraa ei vain ole ja ulkovarastossakaan ei ole muuta kuin talvirenkaat. Siitä huolimatta kokosin peräkontillisen myytävää (lähinnä vaatteita)! Nautin ihan valtavasti vähäisestä tavaramäärästä; asunto on helppo pitää siistinä ja oma mielikin on rauhallinen, kun jokainen tavara on hyödyllinen tai merkityksellinen.

..tästä toki seuraa nyt se, että hävitettyäni kaikki pieneksi jääneet/käyttämättömät/turhat vaatteet, olen koonnut Ebayssa ostoskoria. :D Kävin mm. Gazozinkin liikkeessä katselemassa, löytyisikö sieltä sopivia vaatteita, mutta jotenkin ei vain kolahtanut. Vaikka en mikään isokokoinen emäntä ole, olen ilmeisesti riittävän hankalan mallinen, ettei tavallisista vaatekaupoista enää löydä istuvia vaatteita; paidat joko kiristävät hartioista ja lepattavat löysänä vatsan kohdalta tai toisin päin. Samoin housuja on ihan mahdotonta ostaa normimyymälöistä - jos saankin reidet runnottua lahkeiden sisään, viimeistään perseestä ottaa kiinni. Siispä kannan rahani ulkomaille ja toivon, että postikusti tuo oikean kokoisia yllätyksiä. :D



sunnuntai 6. elokuuta 2017

sisäisen hevostytön vapautus

Lomalla viimeinkin!

Oli melkoista rutistusta viimeiset työpäivät - en voi kieltää, etteikö pieni hymynkare ollut suupielissä, kun liimasin työhuoneen oveen "lomalla 4.8.-3.9.". :D Ajattelin kuitenkin käydä parina päivänä loman aikana katsomassa jo vähän ennakkoon, minkälainen asiakaspapereiden pinkka on kohoamassa työpöydälle. Helpottaa huomattavasti lomaltapaluustressiä, kun on jo jonkinlainen käsitys siitä, mitä tulevana syksynä on edessä. Seuraava loma onkin sitten joulun alla, jolloin pidän puolitoista viikkoa huilia. :)


Lähdin heti viimeisen työpäivän jälkeen yhdeksi yöksi mökille ja perjantaina vietinkin melkein koko päivän edellisessä postauksessa mainitsemani uuden tutun kanssa. Eilen puolestaan heräsin poikkeuksellisesti herätyskelloon ja pakkasin puolentoista vuoden tauon jälkeen autooni ratsastuskamppeet! Olen ystävystynyt yhden työkaverini kanssa ja hän houkutteli minut tallilleen ratsastamaan. Sain ratsukseni aivan ihanan isokokoisen ponin, Zorron. Olin ennakkoon pyytänyt ns. varmaa ratsua, sillä olen muutaman kerran tipahtanut hevosen selästä melko pahasti ja jostain syystä ratsastanut aina enemmän tai vähemmän melkoisilla kaahareilla. Tunti oli todellista työskentelyä - vaikka lauantaipäivä oli melko viileä, hiki valui norona selkää pitkin. Jo tunnin jälkeen oli sellainen olo, että en kävele seuraavaan pariin päivään. :D Seuraava tunti onkin sitten 19.8.!

Zorro ja yli-iso ratsastaja. :D

Olen sisäisesti aina heppatyttö. Aloitin ratsastusharrastuksen jo kahdeksanvuotiaana, kävin vuosia ratsastustunneilla ja jossain vaiheessa siirryin myös lännenratsastukseen. Vuokrasin vuosien ajan aina puolen vuoden ajaksi kotipihallemme kaksi hevosta (lapsuudenkotini oli entinen maatila isoine peltoineen ja metsämaineen) joilla ratsastelin pitkin metsiköitä. Minulle kuitenkin kävi klassiset; korkeakouluopintojen ja töihin siirtymisen myötä ratsastus väheni ja väheni, loppuen lopulta kokonaan. Olen kuitenkin satunnaisesti käynyt yksityistunneilla ja pitänyt sitä kautta tatsia yllä. Hevoseton on huoleton, mutta siitä huolimatta olen melko varma, että joskus vielä omistan hevosen tai kaksi. Lännenratsastus sekä hevosmiestaito ovat sellaisia asioita, joihin haluaisin uppoutua. Hevosen kautta saatava yhteys omaan itseen ja luontoon ovat ihan huikeita juttuja. :)


Alla olevissa kuvissa on jo edesmennyt elämäni hevonen, ex-ravuri Peeri. Olisin kyseisen tamman halunnut ostaakin, mutta tuntemattomista syistä hevosen omistaja vei Peerin teuraaksi. Ikävä on kova, olkoonkin että mokoma tulisieluinen tyttö tiputti minut selästään viisi kertaa. ;)




Treenit on sujuneet edelleen. Neljä kovaa viikkoa alkaa olla täynnä, mutta jatkan vielä kovia treenejä ainakin jonkin tovin; olo ei ole sellainen, että tarvitsisi kevennellä. Jos jostain asiasta saisi ottaa hieman niskaperseotetta (kehonhuollon lisäksi..), se taitaa olla pohkeiden ja vatsojen treenaus. Teen ne tällä hetkellä kerran viikkoon, kun joutaisi tehdä kahdesti viikkoon. Vatsoja nyt kuta kuinkin jaksaa hinkata, mutta pohkeet.. Voiko vittumaisempaa lihasta ollakaan. :D Toki edistystä on pohjetreeneissä tullut siinä mielessä, että nyt treenaan ne aika lailla viikoittain - joskus taisi mennä puolikin vuotta, etten edes sylkäissyt pohjeliikkeisiin päin.


Ruokavaliota rukkailen myös uuteen uskoon, nykyinen setti alkaa tulla jo korvista ulos; syön aina kuusi päivää saman ruokavalion mukaan ja yksi päivä on ns. vapaapäivä. Pidän tässä loman aikana kokeilevaa keittiötä ja testailen, mitä uusia juttuja voisi ruokavalioon tuoda ja mitä ehkä tipauttaa pois. Energiamäärän pidän kuitenkin samassa, vajaassa 3000 kalorissa. Kauhunsekaisin tuntein kyllä siirryn syksyä kohti, ei tässä kauaa enää saa nauttia runsaista lihapadoista.. Kääk! Paino oli 81,1 pari päivää sitten ja kunto on omasta mielestä ihan ookoo - tästä kyllä kelpaa lähteä hyvillä mielin kiristelemään. :)

lauantai 29. heinäkuuta 2017

loma lähenee, tahti kovenee

Normaalisti se vissiin menee niin, että energiatasojen pitäisi laskea lomaa kohti mentäessä, mutta mun kohdalla on kyllä käynyt päin vastoin.. Tahti kovenee ja mulla riittäisi energiaa vaikka mihin. :D Tälle viikkoa tulee kuusi treeniä - aloittelen ensi viikon treenikiertoa jo huomenna. Esimerkiksi eilen olin vielä iltayhdentoista aikaan salilla ja seuraavan kerran siitä 12 tuntia eteenpäin. Minkäs teet kun on motivaatiota ja virtaa!

Mavelämmittelyä viime talvelta. :)

Jumppailut on edelleen menneet tosi hyvin. Tämän viikon parasta antia oli kyllä taas kerran rintatreeni; tein penkkiä 10 x 75 kg mikä sinänsä peittoaa edellisviikon 5 x 80. Ensi viikolla pistän tankoon joko 85 tai sitten teen kympin tuolla kasikympillä. Jotenkin ihan älytöntä että vielä vuosi sitten hinkkasin tuota kymppiä 60 kilolla ja nyt painoja on jo 20 kiloa lisää. Ei kai tässä kohta millekään kisadieetille edes raski alkaa, kun treenipainot senkun nousee!


Tutustuin tällä viikolla salilla yhteen tosi mukavaan ikäiseeni naiseen. Oon aikaisemminkin pistänyt hänet salilla merkille, harva treenaa niin kovasti ja kaupan päälle vielä mallikas kroppa. Kävikin ilmi, että hän(kin) on menossa kisalavoille syksyllä -18 ja ylipäätään ajatusmaailmamme treenailusta natsasivat kyllä todella hyvin yksiin. Sovittiinkin jo yhteiskahvitteluja ja yhteistreenejä heti meikäläisen loman alkuun. :) On tämä maailma hassu paikka, sielunsisaruksia voi löytää mistä vain!

lauantai 22. heinäkuuta 2017

melko raskas penaali

Loman alkuun on enää 12 kokonaista päivää (ja vain 9 työpäivää) - oon ihan mielissäni! Rakastan työtäni valtavan paljon, mutta kuten loppuunkulutettu sanonta kuuluu, ei ne työt tekemällä lopu.. Yhteen hetkeen mietin jo, että en pitäisi lomaa, mutta laki vissiin kieltää sen. :D Eli kohta sitä sitten köllötellään oloneuvoksena reilut neljä viikkoa. Suunnitelmissa on ainakin visiittiä etelämpään Suomeen, reenailua sekä kirjan kirjoittamista. :) Ja koska joka lomalla täytyy olla jotakin mistä stressaa, niin lisäsin lomalistalleni myös vaatekaappien läpikäymisen. Ihan sillä tekosyyllä, että voisin lomalla shoppailla uutta kaapintäytettä. :D


Reeneistä ei taaskaan ole mitään valittamista. Treenijako tosin pyörähti tällä viikolla ylösalaisin; tiistaina piti aloittaa jalkatreenillä, mutta olin kaverilla sen verran myöhään, ettei parin tunnin mittaista jalkajumppaa ollut järkeä aloitella puoli yhdeksän aikaan illalla. Niinpä teinkin sitten rintatreenin, ja enpä olisi heti arvannut miten hyvä siitä tuleekaan! Kauaa en näköjään malttanut isoja liikkeitä pitää tauolla, kun kokeilin taas penkkipenaalia.. :D Veivasin 5 x 80 kg melko kevyesti ja siihen vielä päälle 10 x 70 kg. Olin ja oon edelleen niin mielissäni - penkkiykkönen huitelee nyt siis jo lähellä 90 kiloa!! Kai tässä saa jo alkaa haaveilemaan siitä satasen punnertamisesta ihan tosissaan! :D Pitäisi vain alkaa pyytää varmistajia penkkiin (varmistinraudoista en tykkää), mutta tuntuu aina yhtä hankalalta vaivata muita reenaajia. Ja toki tangon saa helpommin ylös, kun on pieni kuolemanpelko takaraivossa. :D


Loppuviikon treenit on menneet hyvin nekin, selälle tein pitkälti leventäviä liikkeitä ja olkapäille sekä käsille eilen volyymipainotteista jumppaa. Huomenna olisi se kauhujen jalkatreeni, jota en ole vielä edes suunnitellut.. Kyykkyä se tulee pitämään sisällään, mutta missä muodossa, en vielä oo ihan varma.

Treenailen vielä pari-kolme viikkoa kovaa ja sitten olisi taas kevennyksen paikka. Loma voisi olla hyvää aikaa ottaa niskaperseote siitä helvetin kehonhuollosta, jota edelleen välttelen varsin lahjakkaasti. En tajua tätä logiikkaa, että itsensä saa kyllä piiskattua salilla vaikka miten loppuun, mutta matolla makaaminen ja hengitteleminen on muka sitten niin vastenmielistä..

Vuoden 2014 heinäkuun look. :D 

lauantai 15. heinäkuuta 2017

#mave #hampaankolo

Kaavoihin kangistunut minäni on viime aikoina hieman reipastunut ja intoutunut tekemään erilaisia reenejä. :) Ei mitään järin maata mullistavaa, mutta olen vähän vaihdellut liikkeitä ja antanut muutamien raskaimpien liikkeiden levätä hetkisen aikaa.

Otteita viikon treeneistä tähän mennessä:

* Jalkatreenissä en tehnyt takakyykkyä ollenkaan, vaan aloitin etukyykyllä ja tein vitosia 70 kilolla pohjista. Liikkeenä etukyykky on mahtava, mutta myös raivostuttava - voimaa olisi tehdä enemmänkin, mutta olkapäät ei jaksa kovin kummoisia painoja kannatella. Vaikka jalat tuli ihan tolkuttoman kipeiksi, olkapäät oli ihan yhtä lailla muusia maanantain jälkeen. :D Tein lisäksi prässiä kapealta 300 kiloon asti, vaakaprässiä, koukistuksia istuen sekä suorin jaloin vetoja käsipainoilla 40 kiloon asti.

* Rintatreenissä aloitin käsipainovinopenkillä ja tein kymppejä 26 kilon painoihin asti. Treenissä oli vähän sellainen himmailun ja säästelyn maku, tein melko rauhallisia toistoja ja jätin voimaa varastoon. Vinopenkin jälkeen tein alaviistopenkkiä, vipareita maaten ja peckdeckiä. Ojentajille tein taljaliikkeitä ja dippiä, vatsoille jyrkästä kulmasta jalkojen- ja lantionnostoa sekä rutistuksia.

* Selkätreenit aloitin maastavedolla. Menin aika myöhään salille ja ajattelin, että jos tekisi vähän pidempää sarjaa voimailun sijaan. Pumppailin kuitenkin aluksi 10 x 140 kg ja sen päälle 2 x 155 kg. Olipa taas ihan hirveän järkevä marssijärjestys.. Jos en olisi tehnyt 140 kg:ta alle ja väsyttänyt sillä kaikkia apulihaksia, olisin voinut tehdä tuon kakkosen 165-170 kilolla; tuntui että voimaa olisi riittänyt vaikka mihin. Jäi ärsyttämään, otan siis tässä revanssin parin viikon päästä. :D Maven jälkeen tein kulmasoutua laitteessa sekä alataljaa. Hauiksille tein perus kääntöjä vinopenkiltä sekä 21-systeemillä taljassa. Pohkeille tein supersarjaa istuen ja prässissä.

Joskus pitää laittautua. :)

Vielä olisi 1-2 treeniä jäljellä tälle viikkoa, vähän fiiliksen ja jaksamisen mukaan. :) Treenit on olleet melkoisen raskaita, joten yritän parhaani mukaan pitää kiinni kropan kuuntelusta enkä väkisin tee viittä treeniä viikkoon jos ei energiaa sellaiseen ole. Kolme treeniä olisi ideaali palautumisen kannalta, mutta pakko-oireinen minäni ei sellaisesta innostu. :D

Vanhoja kuvia; elokuu 2014.

Oon kyllä treenien sujuvuudesta ihan innoissani. Maastaveto jäi vähän kismittämään; olisi vain pitänyt hypätä suoraan 130 kilosta 150:een ja siitä 170 kiloon. Mutta samalla tajusin, että 200 kiloa ei ole enää edes kovin kaukana!! Tuon 170 nostan ihan vähän ajan päästä ja jos tässä kaikki sujuu entiseen malliin, tuota kahtasataa voisi havitella ihan jo lähitulevaisuudessa.. Kääk! Sitten voin kuolla onnellisena kun tuo maali on saavutettu. :D (Ei toki unohdeta sitä satasen penkkiä ja ainakin 170 kyykkyä..)

Pakko hehkuttaa myös, että sain yhdeltä kehonrakennusidoliltani mieltä lämmittäviä kehuja. Ollaan tekemisissä muissa merkeissä kuin reenien kautta, ja hän perjantaina kysäisi, että olenko kisannut tai aionko kisata, kun oon niin hyvässä kunnossa. En tiedä montako kertaa väri vaihtui mun naamalla, kun yritin pitää palikat kasassa - olin vähän liian mielissäni. :D Vaikka kisasuunnitelmat on omassa mielessä lukkoon lyötyjä, aina sitä änkyttää suomalaisen häveliäästi, että "enminätiiäehkäsitäjoskushehhehhehh". :D


Lenkkeily on edelleen ollut aivan ihanaa näin mahtavissa keleissä. Yllä olevat kuvat on edellispäivän iltalenkiltä; paikallinen ekokampaamoyrittäjä oli laittanut tällaisen ihanan vesipisteen liikkeensä kulmalle. Koirat kiittää ja kuittaa! :)

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

dieetitön vuosi

Liekö sana "dieetitön" edes oikeaa suomen kieltä, mutta ei takerruta pikkuseikkoihin.. 

Tämä on ensimmäinen vuosi kymmeneen vuoteen, kun en dieettaa päivääkään. Vuosi on toki vasta puolessa välissä, mutta näin tämä tulee menemään loppuun saakka - ei kiristelyä, ei laihduttelua, ei dieetin dieettiä. Tämä ei ollut mikään uuden vuoden lupaus tai ihmiskoe, vaan alkuvuodesta ajatus hissuksiin kypsyi tähän; annan keholle maltillisesti ylimääräistä energiaa (kalorit pyörii noin 2400-2700 tietämillä) ja reenailen menemään. 

Miten homma on tähän saakka toiminut? Paremmin kuin olisin uskonut. Jotenkin huomaamatta sitä oli ajautunut siihen tyypilliseen bodykierteeseen, että dieettaillaan, bulkkaillaan, dieettaillaan, bulkkaillaan. (Tai no, naisilla bulkkaus on ehkä hieman liioiteltu, mutta tavoititte varmaan ajatuksen.) Aika usein nuo jaksot on olleet 3-4 kk kumpainenkin. Ja pakko myöntää, että välillä on ollut aika väsynytkin. Keho on kuitenkin jotenkin rauhoittunut aivan valtavasti - nälkä- ja kylläisyyssignaalit ovat selkeitä ja lähes minuutilleen ennustettavissa, voimattomia/huonoja reenejä ei ole oikeastaan ollenkaan ja mieli on tasaisempi. En ole perehtynyt solutasoa myöten siihen, millä tavoin jyrkät vaihtelut dieetti- ja bulkkijaksojen välillä vaikuttavat esimerkiksi hormonaalisesti, mutta ihan jo näin omakohtaisen kokemuksen kautta voinen todeta, että oikealla tavalla ohjien höllääminen tuottaa tulosta sekä psyykkisellä että fyysisellä puolella. 

Kahden vuoden takaa. :)

Ehkä se suurin yllätys kuitenkin on ollut kehon koostumuksen muuttuminen. Vaikka en ehkä fyysiseltä suorituskyvyltäni ole saanut suurimpia lahjoja tähän bodailuhommaan, on mulla kova pää joka on kompensoinut tuota fyysistä puolta. :D Se on ollut tietyltä osin myös kompastuskivi, koska mun on ollut vaikea päästää irti ajatuksesta, että rennompi työskentely = läskin kertyminen. En ole tainnut koskaan painaa näin paljoa (vaakaa ei ole ollut kuukausiin, mutta 80-85 kilossa mennään) ja silti mulla on tosi hyvä olla tässä kropassa. Käpälissä on edelleen suonia, jaloissa erottuvuutta ja, no, vatsa nyt elää omaa elämäänsä mutta sekin on inhimillisissä mitoissa. :D

Ajattelen, että enemmänkin saataisiin bodypiireissä puhua hallitun rennosta työskentelystä. Vaikka sanotaan, että menestyminen (etenkin tämäntyyppisessä lajissa) vaatii 110-prosenttista panostusta, tutkimustenkin mukaan on todettu, ettei enää tietyn pisteen jälkeen yksityiskohtien viilaaminen tuota tulosta vaivannäköön nähden. Mediassa on puhuttu paljon 80-20-metodista etenkin syömisessä, mutta minusta tuo on vallan hyvä nyrkkisääntö muillakin eri osa-alueilla. Loppujen lopuksi kyse kuitenkin on elämäntavasta, mutta mikä elämäntapa se sellainen on, jota täytyy paahtaa hampaat irvessä ja itku kurkussa?

Huomenna olisi taas maanantai eli jalkapäivä. Tässä kun on rynkytetty taas melko lyhyitä sarjoja ja isoja liikkeitä, voisin yrittää psyykata itseni huomenna tekemään volyymireeniä..ainakin osittain. :D Suunnitelmissa olisi tehdä etukyykkyä, prässiä kapealta, askelkyykkyä smithissä, koukistuksia istuen/maaten sekä suorin jaloin vetoja käsipainoilla. Ajatuskin nostattaa sykettä - ei sille mitään mahda, jalkatreeniä stressaa vähintään paria päivää etukäteen. :D Help!

sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

ja taas mennään!

Uutta kiertoa on taas takana kohta viikko ja treenit sujuu valtavan hyvin lepoviikon jälkeen. Kierto alkoi pehmeän kevyesti jalkatreenillä (olisi varmaan fiksumminkin voinut tuon treenikalenterin suunnitella...) ja jumppailin heti alkuunsa hackissa pohjista 10 x 210 kg (+ kelkka 40 kg). Lisäksi tein kaksi sarjaa 15 x 160 kg (+ kelkka) ihan pumppailemalla - kuulostaa ylimieliseltä, mutta tuo oli ihan valtavan kevyttä! Olin jo noiden kolmen sarjan jälkeen ihan puhki ja koko lopputreeni oli yhtä kivireen vetämistä. Jouduin puhaltelemaan sarjojen välissä pahimmillaan viisikin minuuttia ja kävin yli kymmenen kertaa valuttamassa ranteille jääkylmää vettä, että ruumiinlämpö laskisi edes vähän. 

Throwback..sunday? Lähes tarkalleen kolmen vuoden takaa!

Keskiviikkona tein rintajumppaa, penkissä otin vitosia 75 kilolla (tuntui vähän tukkoiselta, en edes yrittänyt korottaa) ja 12 x 65 kg. Päälle lisää rintaa monesta eri kulmasta ja ojentajille pääasiassa taljaliikkeitä. Lisäksi vatsat loppuun. Keskiviikkona tein selän, hauikset ja pohkeet. Voimaa on tullut yläosastoonkin, tein ylätaljaa varsin siistillä tekniikalla nyt jo 80 kilolla. Jee! Ensi viikolla sitten taas maastavetoa jos en oo kyykystä ihan pskana.

Helteet on hellineet niin ihanasti. Oon tehnyt pitkiä lenkkejä rannalla (tänäänkin aamu alkoi kepeästi puolentoista tunnin auringonottolenkillä) ja antanut ihon vanhentua auringossa. :D Kesän ainoa miinuspuoli on se, ettei reenejä oikein viitsi sijoittaa keskelle päivää. Vielä illastakin sali on ihan saakelinmoinen sauna, mutta aurinko ei sentään porota suoraan naamaan. Huomaa kyllä senkin, miten hyvät kelit verottaa treenaajien määrää; tavallisesti ruuhkaisetkin päivät (ma-to) on olleet nyt jopa hiljaisia. Toki ihmiset on kesälomareissuilla, rannoilla ja terasseilla, mutta vähän on orpo olo kun tutut salikasvot puuttuu! Pitää antaa kurinpalautusta jahka mokomat sluibailijat palaavat takaisin humputtelemasta. :D

Tänään olisi vielä käpälät ja olkapäät, sittenpä se on huomenna taas jalkojen paikka. Paras tapa aloittaa viikko.. :D 

Loppukevennys.. Oh so badasss! :D

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

se pakollinen lepoviikko

Lepää ne lahjattomatkin joskus..toisin sanoen mulla on pitkästä, pitkästä aikaa kevyt viikko. Tai no, mun kohdalla ne tarkoittaa oikeastaan täyslepoa. En oo koskaan oikein innostunut kevyiden viikkojen satujumppatreeneistä ja toisekseen kehtaan väittää jumppaavani sen verran kovasti, että kropan armahtaminen 5-7 päivän ajaksi kokovartalopahoinpitelystä on ihan ok silloin tällöin. :D Pikku hiljaa (viiden päivän levon jälkeen) alkaa taas tuntua siltä, että salille voisi jo hipsiä, mutta annetaan nyt vielä pari päivää armoa.


Kompastuin taas samaan vanhaan ansaan, että treenasin liian monta viikkoa kovaa putkeen. Vammoja ei tullut, mutta väsymys ehti vähän turhan kovaksi. Jatkossa pyrin pitämään kiinni siitä, ettei kovia treeniviikkoja tulisi peräjälkeen neljää enempää. Oli kisoihin menossa tai ei, lihasten kasvattaminen on verrattavissa maratoniin - voimia on säännösteltävä.


Treenijuna se sen kuin puksuttaa, ei voi valittaa mistään. Viimeisimmissä treeneissä ennen lepoviikkoa tein maastavedossa jo ihan hyvää sarjaa 150 kilolla ja penkissä tein vitosia 77,5 kilolla. Kyykkyä en ole pariin viikkoon ottanutkaan, se jää ensi maanantaihin ja siinä olisi tarkoitus kokeilla 145-150 kiloa. Oon ollut nyt melko tyytyväinen kyykyn tekniikkaan ja syvyyteen, sen kuin runnoo menemään jatkossakin. Sain myös palautetta, että yläosasto on lähtenyt kasvamaan, joten hinkkaan jatkossakin samaan malliin. :) Alakroppa nyt elelee edelleen omaa elämäänsä, mutta eläkööt!

Rakkaan siskon häätkin tuli ja meni viime viikonloppuna. Oli hauskaa laittautua vimosen päälle pitkästä aikaa! Yleensä sitä on joko työ- tai treenivaatteissa, mutta nyt sai pistää bling-blingiä ylle. Häät meni hyvin ja rauhallisesti, ja sisko vaihtoi sukunimeään. :) Seuraavat viisi viikkoa sitten meneekin vielä täysillä töissä pakertaessa ja 4.8. meikäläinen pistää lomavaihteen silmään! Töissä on ollut hyvä flow päällä, vaikka asiakaskeissit on olleet aika ajoin todella vaikeitakin, oon saanut hyvää palautetta työni jäljestä ja asiakkaat on olleet tyytyväisiä. Tästä on hyvä taas jatkaa eteenpäin ja opetella tekemään työtään entistä laadukkaammin. :)

Hyvää juhannusta joka reenaajalle!

lauantai 13. toukokuuta 2017

vähän väsyttää mutta se ei haittaa

Loma tuli lusittua ja töissä on oltu jo pari viikkoa - voin kertoa, että mehut on aika lopussa jo nyt, kun hemmetin kiireisen työkevään ohessa värkkään siskon polttareita sekä häitä. Kesäkuun 17. päivän jälkeen kalenteri onkin sitten huomattavasti tyhjempi, työtkin kevenee kesäksi jonkin verran. Ja elokuun alusta saan jäädä viiden viikon lomalle, eli eipä tässä ole hätäpäivää. :D 

Polttarikirje ja -paketti siskolle. :D

Treenit kulkee älyttömän hyvin. En viime jalkatreeneissä tehnyt kyykkyä, mutta yllätin itseni hackissa ja prässissä; hackissa tein sarjaa pohjista 200 kilolla + kelkka ja prässissäkin veivasin kapealla jalka-asennolla pohjista 300 kilolla. Penkissä meni viime treeneissä jo 4 x 75 kg x 2 ja 3 x 75 kg x 2. Eli kaksi nelosta ja kaksi kolmosta - oon niin mielissäni, että pitkään paikallaan jurruuttanut penkki on lähtenyt nousuun. Ysikymppi taitaa tulla loppukesästä ja jos sen satkun punnertaisi ennen vuoden loppua - siinä olisi jo tavoitetta. Koitettiin minua maanitella voimanostokisoihin loppukeväästä, mutta oman sarjani SE on 120 kiloa, joten satkullakin olisin vain keskiverto. Mutta ehkä sitä pitäisi joskus voimailukisojakin kokeilla, ihan vain todetakseen että se ei oo mun juttu. :D


Jos treenit sujuu, niin yksi asia tökkii ja se on kehonhuolto. Taas. Voi helvetin helvetti että siihen asiaan on vaikea saada itsensä motivoitumaan.. Tällä viikolla olen venytellyt tasan yhden kerran ja jo se sai olon tuhat kertaa paremmaksi, mutta muuten sitten olenkin vältellyt venyttelymattoa hyvin lahjakkaasti. Jotenkin näen jo sieluni silmin, miten en enää nelikymppisenä kykene kurottamaan edes maitopurkkia jääkaapin ylähyllyltä kun olen niin jumissa. :D Huoh!


Tein viikko sitten hieman syntiä. En ole ollut kolmeen vuoteen vanhanaikaisesti ryyppäämässä, mutta nytpä menin ja otin. Ja otinkin ihan kunnolla. Join puolisentoista litraa (..) viiniä, sammuin aamuyöllä ja oksensin koko seuraavan päivän. Että semmoinen vuorokauden detox-kuuri. Jospa sitä kolmeenkymmeneen ikävuoteen mennessä oppisi tuon alkoholinkäytön salat.. :D

lauantai 29. huhtikuuta 2017

go big or go home

Juttelin tuossa "valmentajan" ja muutaman muun ihmisen kanssa, ja vaikka meikäläinen ostaakin tammikuussa 2018 kisalisenssin, on suunta kevään sijaan SM-karsintoihin. Kuulostaa varmaan järkyttävän narsistiselta paskalta, mutta kun kisahaaveet on pyörineet meikäläisen mielessä jo vuodesta 2007, haluan myös kisaprojektin olevan erityisen suurta. Kevään kisatkin on hienot, mutta ne on, no, vaan kisat. Syksyllä saisin karsia (haastetta!) ja toivon mukaan myös sitten lampsia SM-lavalle. Semmoinen perskutina mulla on, että kunnosta ei tämä homma jää kiinni, mutta jos jostakin, niin siitä perkeleen vaparista.. :D Mutta koska suunnittelen vaparia ja treenaan poseerauksia jo nyt, sietää kyllä kahtoa syksyllä 2018 peiliin jos homma kusee. Alla olevat kuvat on vuodelta 2014 - toivon kovasti, että kasvua olisi tullut muutama kilo sitten tuon vuoden!


Treenit kulkee tosi hyvin. Teen penkkiä vieläkin 5 x 5 -systeemillä ja nyt viime treenissä tein vitosia jo 70 kilolla. Oli rinta ja käpälät melko hyytelöä tuon jykerryksen jälkeen. Jalkatreeneissä oli myös hyvää settiä, tein kyykkyä varsin mallikkaalla tekniikalla 2 x 142,5 kg (en uskaltanut tehdä enempää ilman varmistajia :D) ja oikein pohjista 10 x 110 kg. 


Muutan nyt myös treenijakoa hieman; teen joka toinen viikko 5-jakoisella ja joka toinen viikko 4-jakoisella. Erikoisuutena on se, että 5-jakoisen treeniohjelman viikkoina teen selän ja kädet kahteen kertaan; 4-jakoisen viikkona olkapäät kahteen kertaan. Syy tällaiseen muutokseen on lähinnä "miksi ei?" ja toisekseen, vaikka edellisessä postauksessa totesin olevani varsin tyytyväinen selkäosastooni, sain taas uutta pontta selän paksuntamiseen kevään kisailijoiden kuvista. :D Hyvät kädet ja olkapäät löytyy keneltä vain, mutta selkä ja jalat on ne sudenkuopat - niitä on raskas treenata, mutta ne on nyös näyttävimmät lihasryhmät.

Huomenna olisi vielä selkätreeni ja maanantaina sitten taas jalkajumppaa - saa melkoisesti ahtaa kaloreita koneeseen, että jaksaa painaa ja palautua!