sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

dieetitön vuosi

Liekö sana "dieetitön" edes oikeaa suomen kieltä, mutta ei takerruta pikkuseikkoihin.. 

Tämä on ensimmäinen vuosi kymmeneen vuoteen, kun en dieettaa päivääkään. Vuosi on toki vasta puolessa välissä, mutta näin tämä tulee menemään loppuun saakka - ei kiristelyä, ei laihduttelua, ei dieetin dieettiä. Tämä ei ollut mikään uuden vuoden lupaus tai ihmiskoe, vaan alkuvuodesta ajatus hissuksiin kypsyi tähän; annan keholle maltillisesti ylimääräistä energiaa (kalorit pyörii noin 2400-2700 tietämillä) ja reenailen menemään. 

Miten homma on tähän saakka toiminut? Paremmin kuin olisin uskonut. Jotenkin huomaamatta sitä oli ajautunut siihen tyypilliseen bodykierteeseen, että dieettaillaan, bulkkaillaan, dieettaillaan, bulkkaillaan. (Tai no, naisilla bulkkaus on ehkä hieman liioiteltu, mutta tavoititte varmaan ajatuksen.) Aika usein nuo jaksot on olleet 3-4 kk kumpainenkin. Ja pakko myöntää, että välillä on ollut aika väsynytkin. Keho on kuitenkin jotenkin rauhoittunut aivan valtavasti - nälkä- ja kylläisyyssignaalit ovat selkeitä ja lähes minuutilleen ennustettavissa, voimattomia/huonoja reenejä ei ole oikeastaan ollenkaan ja mieli on tasaisempi. En ole perehtynyt solutasoa myöten siihen, millä tavoin jyrkät vaihtelut dieetti- ja bulkkijaksojen välillä vaikuttavat esimerkiksi hormonaalisesti, mutta ihan jo näin omakohtaisen kokemuksen kautta voinen todeta, että oikealla tavalla ohjien höllääminen tuottaa tulosta sekä psyykkisellä että fyysisellä puolella. 

Kahden vuoden takaa. :)

Ehkä se suurin yllätys kuitenkin on ollut kehon koostumuksen muuttuminen. Vaikka en ehkä fyysiseltä suorituskyvyltäni ole saanut suurimpia lahjoja tähän bodailuhommaan, on mulla kova pää joka on kompensoinut tuota fyysistä puolta. :D Se on ollut tietyltä osin myös kompastuskivi, koska mun on ollut vaikea päästää irti ajatuksesta, että rennompi työskentely = läskin kertyminen. En ole tainnut koskaan painaa näin paljoa (vaakaa ei ole ollut kuukausiin, mutta 80-85 kilossa mennään) ja silti mulla on tosi hyvä olla tässä kropassa. Käpälissä on edelleen suonia, jaloissa erottuvuutta ja, no, vatsa nyt elää omaa elämäänsä mutta sekin on inhimillisissä mitoissa. :D

Ajattelen, että enemmänkin saataisiin bodypiireissä puhua hallitun rennosta työskentelystä. Vaikka sanotaan, että menestyminen (etenkin tämäntyyppisessä lajissa) vaatii 110-prosenttista panostusta, tutkimustenkin mukaan on todettu, ettei enää tietyn pisteen jälkeen yksityiskohtien viilaaminen tuota tulosta vaivannäköön nähden. Mediassa on puhuttu paljon 80-20-metodista etenkin syömisessä, mutta minusta tuo on vallan hyvä nyrkkisääntö muillakin eri osa-alueilla. Loppujen lopuksi kyse kuitenkin on elämäntavasta, mutta mikä elämäntapa se sellainen on, jota täytyy paahtaa hampaat irvessä ja itku kurkussa?

Huomenna olisi taas maanantai eli jalkapäivä. Tässä kun on rynkytetty taas melko lyhyitä sarjoja ja isoja liikkeitä, voisin yrittää psyykata itseni huomenna tekemään volyymireeniä..ainakin osittain. :D Suunnitelmissa olisi tehdä etukyykkyä, prässiä kapealta, askelkyykkyä smithissä, koukistuksia istuen/maaten sekä suorin jaloin vetoja käsipainoilla. Ajatuskin nostattaa sykettä - ei sille mitään mahda, jalkatreeniä stressaa vähintään paria päivää etukäteen. :D Help!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti