sunnuntai 20. elokuuta 2017

edelleen tiukasti lomalla

Lomamoodi on edelleen vahvasti päällä, puolessa välissä rötväilyä vasta mennään. Loma on kyllä ollut juuri sitä mitä sen pitääkin olla - ei mitään pakkoa minkään suhteen, pääasiassa joutenoloa ja mitä suuremmissa määrin sosialisoitumista. :) Olen lepäillyt, ulkoillut koirien kanssa, reenaillut ja käynyt ratsastamassa. Syksyä ajatellen positiivinen ongelma lienee, että mulla olisi liiankin kanssa kivaa tekemistä. Nyt esimerkiksi parin viikon päästä alkaisi aikuisten vakiotunti tallilla, jossa olen muutaman kerran käynyt ratsastelemassa ja puntaroin kovasti mennäkö vaiko eikö. Työt ja salijumpat (koirista nyt puhumattakaan) vie jo melkoisesti meikäläisen viikkotunteja, mutta toisaalta hevostelu on niin rakas juttu.. Ehkäpä aika näyttää tähänkin asiaan sen oikean ratkaisun. :)

Siskon häissä. :)

Kevyt viikko
on pakko pitää ihan näillä näppäimillä - en enää pysy edes kärryillä monesko kova viikko tässä on menossa. Kehossa alkaa tuntua siltä, että ehkä tsiljoonas. Salille on edelleen mukava mennä, mutta vähän on sellaista täi tervassa -meininkiä ilmassa kehonhuollosta riippumatta, joten ei auta kuin ripustaa taas hetkeksi salikengät naulaan ja antaa kunnolla löysää. Yritän vielä ensi viikon veivata täysillä ja sitten huilata viimeisen lomaviikon.

Kaikesta huolimatta treenit on olleet aika jees; esimerkiksi viime rintatreenissä tein penkkiä 82,5 kilolla vaikka en ollut oikein edellisestä jumpasta palautunut. Kyllä se satanen sieltä (piinaavan hitaasti) lähestyy. Kyykky on edelleen ollut telakalla - lähinnä kun ei ole ollut sellaista fiilistä - mutta joutaisi kai tuota jo seuraavassa treenissä tekemään. Sen sijaan tein viime jalkatreenissä taas ensimmäisenä liikkeenä hack-kyykkyä, nyt kaseja pohjista 210 kilolla (+ 40 kg kelkka). Suorin jaloin vetojakin tulee tehtyä nykyään jo ihan kohtalaisilla painoilla (teen aina käsipainoilla, sillä saa menemään paremmin perille), viimeksi 45 kilon kässäreillä. Ylipäätään voimatasot hilautuu hissuksiin ylöspäin kaiken kaikkiaan. Muutamana esimerkkinä; ylätaljassa jaksaa jo tehdä leveällä myötäotteella ihan nättejä sarjoja 70 kilolla ja yhden käden kulmasoutua 37,5 kilon käsipainoilla.


Hyvä tästä tulee. Parasta on nykyään se fiilis, ettei mulla ole kiirettä enää; ei kisaamisen eikä kehittymisen kanssa ylipäätään. Joitain vuosia sitten oli vielä ihan hirveä hätä ja hoppu, alituinen tunne siitä että on surkean pieni ja ihan paska; piti kehittyäkehittyäkehittyä ja nopeastinopeastinopeasti. Nyt on vain yksinkertaisesti hyvä olla. Oma koko, kehon malli, paino, suorituskyky; oon niihin tyytyväinen. Valmiiksi ei koskaan tule, eikä se ole oletuskaan, mutta sellainen tietty tekemisen rauha on saavutettu. Luotan omaan tapaani tehdä asioita, enkä ahdistu nähdessäni tai kuullessani toisenlaisista tavoista treenata. Joskus männävuosina hötkyilin joka helvetin treenityylin suuntaan, ja tulokset oli kyllä sitten sen mukaisia (= olemattomia). Olen kyllä nöyrä ja osaan ottaa ohjeita vastaan viisaammilta, mutta käytän tänä päivänä eri tavalla harkintaa siinä, miten sovellan ohjeita itseeni. 

Ehkä se kaikista tärkein tunne on kuitenkin, että teen tätä niin itselleni. Ihan sama, vaikka en koskaan pukisi kisabikineitä päälleni tai tallustelisi kertaakaan voimanostokisoihin. Siinä vaan on sitä jotain, kun pistää kuulokkeet korville, nykäisee salihousut korviin ja lähtee kokeilemaan paljonko tänään nousee (vai nouseeko mitään). :)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti