sunnuntai 6. elokuuta 2017

sisäisen hevostytön vapautus

Lomalla viimeinkin!

Oli melkoista rutistusta viimeiset työpäivät - en voi kieltää, etteikö pieni hymynkare ollut suupielissä, kun liimasin työhuoneen oveen "lomalla 4.8.-3.9.". :D Ajattelin kuitenkin käydä parina päivänä loman aikana katsomassa jo vähän ennakkoon, minkälainen asiakaspapereiden pinkka on kohoamassa työpöydälle. Helpottaa huomattavasti lomaltapaluustressiä, kun on jo jonkinlainen käsitys siitä, mitä tulevana syksynä on edessä. Seuraava loma onkin sitten joulun alla, jolloin pidän puolitoista viikkoa huilia. :)


Lähdin heti viimeisen työpäivän jälkeen yhdeksi yöksi mökille ja perjantaina vietinkin melkein koko päivän edellisessä postauksessa mainitsemani uuden tutun kanssa. Eilen puolestaan heräsin poikkeuksellisesti herätyskelloon ja pakkasin puolentoista vuoden tauon jälkeen autooni ratsastuskamppeet! Olen ystävystynyt yhden työkaverini kanssa ja hän houkutteli minut tallilleen ratsastamaan. Sain ratsukseni aivan ihanan isokokoisen ponin, Zorron. Olin ennakkoon pyytänyt ns. varmaa ratsua, sillä olen muutaman kerran tipahtanut hevosen selästä melko pahasti ja jostain syystä ratsastanut aina enemmän tai vähemmän melkoisilla kaahareilla. Tunti oli todellista työskentelyä - vaikka lauantaipäivä oli melko viileä, hiki valui norona selkää pitkin. Jo tunnin jälkeen oli sellainen olo, että en kävele seuraavaan pariin päivään. :D Seuraava tunti onkin sitten 19.8.!

Zorro ja yli-iso ratsastaja. :D

Olen sisäisesti aina heppatyttö. Aloitin ratsastusharrastuksen jo kahdeksanvuotiaana, kävin vuosia ratsastustunneilla ja jossain vaiheessa siirryin myös lännenratsastukseen. Vuokrasin vuosien ajan aina puolen vuoden ajaksi kotipihallemme kaksi hevosta (lapsuudenkotini oli entinen maatila isoine peltoineen ja metsämaineen) joilla ratsastelin pitkin metsiköitä. Minulle kuitenkin kävi klassiset; korkeakouluopintojen ja töihin siirtymisen myötä ratsastus väheni ja väheni, loppuen lopulta kokonaan. Olen kuitenkin satunnaisesti käynyt yksityistunneilla ja pitänyt sitä kautta tatsia yllä. Hevoseton on huoleton, mutta siitä huolimatta olen melko varma, että joskus vielä omistan hevosen tai kaksi. Lännenratsastus sekä hevosmiestaito ovat sellaisia asioita, joihin haluaisin uppoutua. Hevosen kautta saatava yhteys omaan itseen ja luontoon ovat ihan huikeita juttuja. :)


Alla olevissa kuvissa on jo edesmennyt elämäni hevonen, ex-ravuri Peeri. Olisin kyseisen tamman halunnut ostaakin, mutta tuntemattomista syistä hevosen omistaja vei Peerin teuraaksi. Ikävä on kova, olkoonkin että mokoma tulisieluinen tyttö tiputti minut selästään viisi kertaa. ;)




Treenit on sujuneet edelleen. Neljä kovaa viikkoa alkaa olla täynnä, mutta jatkan vielä kovia treenejä ainakin jonkin tovin; olo ei ole sellainen, että tarvitsisi kevennellä. Jos jostain asiasta saisi ottaa hieman niskaperseotetta (kehonhuollon lisäksi..), se taitaa olla pohkeiden ja vatsojen treenaus. Teen ne tällä hetkellä kerran viikkoon, kun joutaisi tehdä kahdesti viikkoon. Vatsoja nyt kuta kuinkin jaksaa hinkata, mutta pohkeet.. Voiko vittumaisempaa lihasta ollakaan. :D Toki edistystä on pohjetreeneissä tullut siinä mielessä, että nyt treenaan ne aika lailla viikoittain - joskus taisi mennä puolikin vuotta, etten edes sylkäissyt pohjeliikkeisiin päin.


Ruokavaliota rukkailen myös uuteen uskoon, nykyinen setti alkaa tulla jo korvista ulos; syön aina kuusi päivää saman ruokavalion mukaan ja yksi päivä on ns. vapaapäivä. Pidän tässä loman aikana kokeilevaa keittiötä ja testailen, mitä uusia juttuja voisi ruokavalioon tuoda ja mitä ehkä tipauttaa pois. Energiamäärän pidän kuitenkin samassa, vajaassa 3000 kalorissa. Kauhunsekaisin tuntein kyllä siirryn syksyä kohti, ei tässä kauaa enää saa nauttia runsaista lihapadoista.. Kääk! Paino oli 81,1 pari päivää sitten ja kunto on omasta mielestä ihan ookoo - tästä kyllä kelpaa lähteä hyvillä mielin kiristelemään. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti