keskiviikko 6. syyskuuta 2017

jos sanani syön, mörökölli minut vieköön.. ja nyt mörökölli saa viedä

Tavattuani viikon verran joka päivä ihmisiä, joista jokainen oli flunssassa, ei varmaan voinut muuta olettaakaan kuin että minäkin sairastun.. Palasin töihin kipeänä ja lopputulema oli, että tänään piti kuumeen takia jäädä kotiin. Ainoa lohtu tässä on, että sairastuin kevyen viikon aikana, mutta kevyt viikko nyt sitten jatkuu vielä tälläkin viikolla kun ei tässä kunnossa juuri treenata. Kävin kyllä maanantaina tekemässä rinta-ojentaja-vatsajumpan, mutta ei se oloa ainakaan kohentanut.


Tuumasin taas kerran, että never say never. Vannoin ja lupasin, että ikinä enää en ota valmentajaa, mutta hupsistakeikkatirallaa löysin itseni tilanteesta, jossa kyselin valmennusmahdollisuuksia. Ja niinpä siinä sitten kävi, että loppuviikosta tai ensi viikon alusta meikäläinen aloittaa ihan uuden ihmisen opissa! Kyseisellä valmentajalla ei ole aiemmin ollut valmennettavia Suomesta, joten olen toki hieman jännän äärellä sen suhteen mitä tästä tulee. Mutta sanotaanko näin, että jos hänen tietotaidollaan meikäläisen hommat ei mene eteenpäin, niin ei sitten millään.


Samaan aikaan hieman kauhistuttaa, että nyt kisahommatkin on lyöty lukkoon - lavalle on asteltava himppusen reilun vuoden päästä. Vaikka olen tästä haaveillut yli kymmenen vuotta, mieli on toisaalta ihan paniikissa; mitä jos hommat meneekin puihin? Mitä jos epäonnistun ihan täysin? Mitä jos toteankin lavalla, että ei jumalauta, meikäläisen paikka olisi enemmänkin ollut bikini fitneksessä? Täytyy vain nyt luottaa siihen, että valmentajan ohjeita noudattamalla ja määrätietoisesti hommia paiskimalla lopputulos ei voi olla kuin hyvä.


Kirjoitan myöhemmin hieman enemmän valmentajasta ja kuka hän oikein on. :)